Ilman pääsiäistä ei olisi evankeliumia.
Ilman pääsiäistä ei olisi
Uutta testamenttia
Ilman pääsiäistä ei olisi
kirkkoa ja seurakuntaa.
Niin, ilman Jeesuksen ylösnousemusta
ei olisi edes kristinuskoa.
Kenen puoleen me silloin
henkemme hädässä kääntyisimme?
* * * * *
Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?
Ei hän ole täällä,
hän on noussut kuolleista.”
* * * * *
Missä Jumala toimii,
siellä ihminen joutuu
yhä uudelleen yllättymään!
Pääsiäinen ei ole vain yksi juhla
kirkollisten juhlien joukossa.
Pääsiäinen on läsnä kaikkialla.
Sitä eletään, siitä eletään.
Ylösnousseen kohtaaminen
muuttaa ihmisen elämän täysin.
* * * * *
Meidän toivomme ei ole haudassa,
vaan odottaa taivaassa.
Tyhjä hauta on ainoa paikka,
josta Jumala on sanonut,
ettei Jeesus ole siellä.
Ilman Jumalan erityistä ilmoitusta
tyhjä hauta olisi jättänyt vain
suuren kysymysmerkin ja kummastelun.
Itse taivaan enkeli
– niin kuin pelastushistorian suurissa taitekohdissa –
tarvitaan kertomaan,
mitä on tapahtunut.
Sitä enkelikään ei tosin kertonut,
MITEN ylösnousemus on tapahtunut.
* * * * *
Jeesus elää!
Heittäkää siis pois murheenne
ja iloitkaa elämästä,
tästä ja tulevasta!
* * * * *
Hyvät BloginLukijat.
Kaikki oli nyt tässä tällä erää.
Seitsemän viikon bloggausurakka on takana.
Kiitän seurastanne.
Vielä tämän viikon katselen,
josko kommentteja tulisi
ikään kuin JälkiJunassa.
Bloggaamista tulen
varmasti jatkamaan
tavalla tai toisella,
eri teemalla, tietty.
Ja mahdollisesti myös eri foorumilla.
* * * * *
LeipäPapin MässyWapaa PaastoBlogiKirja
vaikenee,
mutta nyt on mitä sopivin aika
lukijankin
alkaa todellinen mässäily
Hengellisen Elämän
HerkkuPöydän ääressä.
Meneehän kaikkiPojan laskuun ja
Isän taskuun!
:-) Hannu 2009
Ensi alkuun, parahin pastori, tavallista maanläheisemmät onnitteluni ja kiitokseni blogistasi - vaikken olekaan välttämättä sitä suoraan ilmaissut, on tekstiesi lukeminen ja analysointi antanut ainakin itselleni paljon iloa ja ajateltavaa, yllätyksiä ja uusia tapoja katsella maailmaa. Kuten itsekin taannoin totesit, "tulemme hyvin juttuun" jossain määrin perustavanlaatuisista eroistamme huolimatta; tunsipa tietyn ajattelutavan tai ei, on jokaisen kannan ja vakaumuksen takana ennen kaikkea toinen ihminen, joka katsoo asioita omalla tavallaan. Itsestäänselvyys, kenties, mutta hyödyllinen sellainen - kunnioituksen ja avoinmielisyyden kautta voi löytää uusia maailmoja, uusia tapoja ajatella, uusia puolia itsestään. Tai ainakin uuden tavan kuluttaa aikaansa. :P
VastaaPoistaJumalille ja taivaalliselle on etsitty menneisyydessä useita erilaisia vaihtoehtoja niin tieteen kuin ihmisen itsensäkin parista. Siinä missä ranskalainen positivisti-filosofi August Comte ehdotti vakavissaan temppelien muuttamisesta tieteen pyhäköiksi, joissa alttaritauluissa komeilisivat pyhimyksinä historian suurimmat tiedemiehet. Kuten koko positivistinen koulukunta, Comte jäi lopulta yksin ajatustensa kanssa; sitä vastoin muutama vuosisata myöhemmin ilmestynyt "Pääoma" yhdessä "Kommunistisen puolueen manifestin" kanssa saivat aikaan lopulta kokonaisen maailmanmahdin synnyn, jossa kirkon asema ei tunnetusti ollut juurikaan verrattavissa puolueen asemaan - Isä Aurinkoinen tuomitsi jumalana eläviä ja kuolleita.
Evankeliumin tarjoamaa metafyysistä pelastussanomaa ei kuitenkaan saatu myyvästi tuotettua tieteen tai politiikan keinoin - oli kyseessä sitten kansan riippuvuus "huumeeseensa" tai kenties synnynnäinen hengellisyyden tarve, kirkolla oli tarjota kansalle sielunhoitoa, ajoittain soppaa sekä saippuaakin. Pääsiäisenä, yli 2000-vuotisen draaman kohokohtana, tuon sanoman merkitys käy ilmi niin kirkonmenoissa kuin muussa yhteiskunnassakin - me maallistuneetkin, vaikken toki kaikkien puolesta puhukaan, saamme ostaa koko viikonlopun ruoat etukäteen, vaikkemme erityisesti juhlisikaan. Aihetta katkeruuteen ei kuitenkaan itselläni ole: onhan tavallista raskaampi kauppakassi pieni hinta useamman toivotusta ilosta, joka tässä maailmassa lukeutunee jo katoaviin luonnonvaroihin.
Itse pääsiäisen lähinnä suklaamuniin ja rairuohoon yhdistävänä "turvaan" taivaiden sijasta omaan itseeni ja läheisiini. Vaikkei kenelläkään edellämainituista tiettävästi kaikkivoipuutta, -tietävyyttä tai -hyvyyttä olekaan CV:ssä, eivät omat ongelmani ole toistaiseksi vaatineet jumalallista väliintuloa - tai niin ainakin luulen. Tokihan kullekin on oikein ja arvollista laskea itse valitsemansa tahon varaan, ja luottaminen tiettävästi varsin kyvykkääseen entiteettiin eetterissä vaikuttaakin perustellulta oman elämänlaadun kannalta katsottuna: keneltäpä uskominen on jotakin pois?
Yhtä lailla perusteltua on kuitenkin liittyä Danten Limbon asujaimistoon niiden "hyveellisten pakanoiden" joukkoon, joiden ainoa "pahe" oli kastamattomuus. Koska hyvä elämä lienee ennen kaikkea niin kristinuskon kuin monen muunkin maailmankatsomuksen päätavoitteena, on yhtä lailla perusteltua tavoitella sitä oman itsensä kautta verrattuna oman uskoonsa turvaamiseen - eivätpä nämä kaksi esimerkkiä ole kovin kaukana toisistaan.
Uskoi kristinuskon sanomaan tai ei, on pastorin kehotus kohdata elämä rohkein mielin joka tapauksessa varteenotettava elämänohje. Saman toisaalta voisi, jälleen esimerkinomaisesti, muotoilla katsomuksellisesti neutraalimmalla tavalla:
Valistunut markkinatalous elää!
Heittäkää siis pois murheenne
ja iloitkaa elämästä!
Kommentaattorin, epäilijän ja vastaväittäjän roolini on niin ikään valitettavasti saavuttanut todennäköisen päätöksensä. Oikeustiede aloittaa mystiset kinkerinsä täydellä teholla keskiviikkona, ja näillä näkymin tuohon kulttiin vihkiytyminen vienee tältä akolyytilta oman aikansa.
Osoittaisin vielä kerran kiitokseni pastori Kiurulle sekä viihdyttävästä bloggaamisesta että ansioituneesta toiminnasta Kalevankadun lykeionissa - tiistai ei ole tiistai ilman keskusradion möreää miestä.
"Acta est fabula, plaudite!"
-Gaius Julius Caesar