46. paastopäivä: VÄÄRIN PAASTOTTU?

Lankalauantai on tätä kirjoitettaessa aivan pian kääntymässä pääsiäissunnuntaiksi.
LeipäPapin MässyWapaa seitsenviikkoinen paasto on päättymässä...

Jo oli aikakin!

Tuossa vieressäni odottelee kaksi namirasiaa, jotka kävin tänään ostamassa KarkkiKaupasta.
LakuPiiput olivat päässeet loppumaan (seitsemän viikkoa sitten niitä vielä oli paljon...), mutta minä valitsin suklaamunien asemesta Wiener Nougatia. Samaa suklaata kuin Mignon-munissa, mutta nugaan kuoriminen on helpompaa eikä lainkaan niin sotkuista puuhaa kuin se muniminen. Lisäksi minulla on vihreitä kuulia - gröna kulor. Eilen maalle lähtiessään vaimo kertoi, mihin hän piilotti ne lakritsinauhat.

Mietinpä tässä, että syönkö huomisaamuna puuroa lainkaan, vai pistänkö lautaselle vain edellä mainittuja herkkuja. Hmmm... Maitojuoman ja jugurtin voisi ihan hyvin korvata kokiksella.

Seuraavanlaista viikko-ohjelmaa mietin pääsiäisviikolle:

Suklaa-sunnuntai
Marenki-maanantai
Tikkari-tiistai
Kermaleivos-keskiviikko
Toffee-torstai
Pehmis-perjantai
Laku-lauantai

Vaan mihinkäs oikein viittoilee tälle viimeiselle paastopäivälle valitsemani otsikko: Väärin paastottu?

Uusin Tiede-lehti sai minut epäilemään, että paastosin aivan väärästä asiasta. 1100-luvulla Tuomas Akvinolainen antoi karkeille siunauksensa. Niitä tuli saada nauttia paastonkin aikana, koska niitä napsittiin ruuansulatusta edistämään. Karkki syntyi 300 vuotta aikaisemmin Arabiassa nimenomaan lääkkeeksi! Apteekkarit keittelivät siirappeja, hyytelöitä, kumimakeisia ja pastilleja. Eurooppaan namit tulivat Islamin kintereillä. (Tiede n:o 4/09).

Tämä blogin pitäminen on toiminut hyvänä hillitsijänä karkkien suhteen. Kun en ole voinut työntää näppejäni karkkipusseihin, olen pitänyt kätöseni tiukasti tietsikan näppäimillä. Tietokoneen ääressä minulla ei ole samanlaista tarvetta herkutella kuin on telkkarin ääressä.

Minulla on myös aivan ihkauusi harrastus: Raamatun luennan kuuntelu mp3-soittimelta. Aluksi kuuntelemista (ja kuullun ymmärtämistä) piti ihan opetella, siitä on näet niin kauan, kun viimeksi olen ollut radioaktiivinen. Nuoruudessani kuuntelin mielelläni radiokuunnelmia. Oli mukavaa, kun ei ollut tuijotusvelvoitetta ja saattoi käyttää omaa mielikuvitustaan hahmottaessaan kuultua.

Ensimmäinen Mooseksen kirja (50 lukua) on tullut kuunnelluksi parissa päivässä, pääasiassa kuntosalilla ja junamatkoilla. Kuuntelemiseen en ole (ainakaan vielä) yhdistänyt pakollista syömisvelvollisuutta.

Jahas. Pääsiäissaarna tuli puoli tuntia sitten valmiiksi. Nyt on jo aamuyö, joten sanon teille Hyvää Pääsiäistä ja otan tuosta vähän... ei kun siis pesen hampaani ja menen nukkumaan.

Hyvää yötä,
Jeesus myötä,
kiitos tästä päivästä!