44. paastopäivä: LIIAN HAPOKASTA COLAA?

EILEN: Pidettyäni aamumessun rippipuheen siirryin synnintunnustuskehotukseen. Jostakin kumman syystä en osannut tässä vaiheessa pistää suutani nappiin, kuten tavallista. Kääntyessäni alttariin päin jupisin ajatukseni ääneen, joskin tuskin kuuluvasti: ”…koska emme muuta voi!”

Niin, Jeesus synnitön, me syntisäkkejä.

Synnintunnustus oli hieman tavallista rankempi:

Herra, me olemme suostuneet syntiin,
me olemme suostuneet vilppiin,
me olemme suostuneet pahoihin tekoihin.

Herra, nosta meidät ylös ja vapauta.

Herra, me olemme ajautuneet riitoihin,
me olemme ajautuneet kurittomuuteen,
me olemme ajautuneet väärille teille.

Herra, nosta meidät ylös ja vapauta.

Herra, me olemme vajonneet epätoivoon,
me olemme vajonneet epäuskoon,
me olemme vajonneet masennukseen.

Herra, nosta meidät ylös ja vapauta.

Herra, me olemme joutuneet yksinäisyyteen,
me olemme joutuneet pimeyteen,
me olemme joutuneet helvettiin.

Herra, nosta meidät ylös ja vapauta.

Mietin sitä, voiko synnintunnustuksen yhteydessä puhua helvetistä.
Vaikka se tuossa listassa särähtää pahasti korvaan, niin paikkaansa se puoltaa kuitenkin:
Yksinäisyyden ja pimeyden seuralaisiksi sopii vallan mainiosti ero Jumalasta.
Miten monen ihmisen elämä tälläkin hetkellä menee päin helvettiä…?

No, me ihmiset emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita,
emme päätä lähimmäistemme loppusijoituspaikkoja.
Onneksi.

Synninpäästö oli tällainen:

Kaikkivaltias Jumala,
joka antaa anteeksi kaikille katuville,
armahtakoon teitä,
vapauttakoon teidät kaikista synneistänne,
vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä
ja varjelkoon teidät ikuiseen elämään
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

TÄNÄÄN: Klo 7 Yleisradion kuuluttaja toivotti hyvät huomenet ja ilmoitti, että tänään on HELAtorstai (sic!). Juna-asemamme läheisyydessä olevan etnisen ravintolan ikkunaan oli merkitty VAPUN aukioloajat. Kuka kertoisi (mahdollisille) muslimeille, mikä kolmen pyhän kokonaisuus meitä kristittyjä odottaa? Kun tänään liputetaan, niin muuan pieni koululainen arveli, että liput liehuvat JEESUKSEN KUNNIAKSI! Well, sinne päin, sinne päin. Suomen uskonpuhdistajasta Mikael Agricolastahan ei ole niin kovin pitkä matka Jeesukseen. Uskonnosta puhuivat molemmat…

Meidän seurakunnan Agricola-yhteisöprojektin rakentajat voisivat omistaa Agricolan päivän vuotuiseksi biletyspäiväkseen, mitä? Muutamilla ihmisillä olen nähnyt T-paitoja, joiden rintamukseen on painettu Agricola – the Real Thing Cocacola-kirjaimin.

Minulle tämä päivä on aivan erityinen Cola-päivä. Vietin aamulla kaksi tuntia laboratorio-olosuhteissa sokerirasituskokeessa. Kahdessa minuutissa piti kulautella pullollinen pikkuisen colaa muistuttavaa juomaa. Johan kolahti: Kolaa sujuvasti nauttivana yksilönä tyhjensin putelin 20 sekunnissa! Pyysin vielä lisääkin, mutta eivät antaneet, mokomat…

Kuntosalilla kävin tänään myös piinaamassa itseäni oikein maan perusteellisesti.: Alkulämmittelyssä stepperissä viihdyin puoli tuntia ja soutaakin jaksoin 20 minuuttia. Olin pukeutunut päivän teeman mukaisesti mustaan tekstiiliurheiluedustusasuun. Ja ämpäri oli päässä (mp3-soitin, suom. huom.). Ja arvaattekos, mitä luureistani kuului? Joo, ensimmäistä Mooseksen kirjaa 17 lukua. ÄMPÄRIPIPLIA!!!

Tänään meitä ihmisiä on yhdistänyt hyvä tuuli. Se on niin voimakas, että en lainkaan ihmettele, jos jonkun pää vallan irtoaa… Kirjoitan tätä tuulilta turvassa kotona, jossa olen vaihtamassa vaatteita toisenlaisiin, vähän virallisempiin mustiin. Illalla klo 19.30 Vanhassa kirkossa vietetään Herran Pyhää Ehtoollista. Perinteisesti Vanhassa kirkossa on oltu alttarilla virkapuku päällä kiirastorstaisin, vaan ihan parina viime vuonna neljäs ehtoollisen jakaja on ollut maallikko. Yhtenäisyyden takia kaikilla on nyt alba päällä.

(En kirjoita tätä mitenkään menneitä haikaillen, toteanpa vain, että naispuoliset seurakuntalaiset muistivat aina kehua meitä komeaksi kvartetiksi, kun neljä korpinasuista miespalvelijaa hoiti saamaansa palvelutehtävää keskittyneesti, enemmän tai vähemmän hiotun koreografian mukaisesti.)

HUOMENNA: Huominen pitäköön huolen itsestään. Ja murheen. Meidän ei tarvitse sitä tässä ja nyt kantaa. Eletään tämä päivä ja tämä hetki kerrallaan. Kullekin päivälle riittää oma murheensa. Minä kyllä ajattelin heittää senkin Jeesuksen päälle…