45. paastopäivä: SANOMA RISTISTÄ - HERJAUSTA VAI HULLUUTTA?

"Hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet." (Jes. 53:4-5)

Tänään on PitkäPerjantai,
sanomaltaan kirkkovuoden rankin päivä.
Pimeyden valtojen (synti, saatana ja kuolema) huippuhetki.
Perkele & CO tekee kaikkensa,
että ihmisen ja Jumalan tiet eroaisivat
lopullisesti.
Pahan PääMies päättelee,
että jos onnistun tappamaan
Hyvien PääMiehen,
niin vastustajalla ei ole
mitään mahdollisuutta
jatkaa taisteluaan.
Teen niistä itselleni alamaisia.
Maailma on jo hallinnassani,
kohta saan valtaani myös
nuo vastahakoiset Jeesuksen seuraajat...

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Kukaan ei pääse ristin ohi.
Tässä kohdassa henget erotellaan.
Jumalan tekoja ei voi mitata
ihmismitoilla.
Sitä yrittäville
sanoma rististä on
joko jumalanpilkkaa tai typeryyttä:
Juutalaiset loukkaantuivat
sanomaan ristiinnaulitusta messiaasta:
heidän korvissaan se oli pilkkaa.
Ristille ripustettu ihminenhän
on Jumalan kiroama!
Kreikkalaista sivistystä saaneille
sanoma oli silkkaa hölynpölyä.
Heidän mielestään oli sulaa hulluutta
pitää pelastajana
ristiinnaulittua miestä!

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::.

Meitä kehotetaan tänään katsomaan
ristillä riippuvaa Kristusta.
Itse en ole käynyt kertaakaan katsomassa
nyt jo 14. kerran esitettävää
Via Crucis-vaellusnäytelmää.
En liioin ole tahtonut
nähdä Mel Gibsonin
väkivallalla mässäävää elokuvaa,
jossa Jeesusta piestään kuin vierasta sikaa.
Minä uskon vähemmälläkin.

Mutta kyllä minä ne Kristuksen haavat
näen tai uskon:
Ne osoittavat ihmisen synnin, minunkin.
Samalla näen niissä myös hänen rakkautensa.
Syntini siksi, että olen haavoittanut häntä,
hänen rakkautensa siksi,
että hän on antautunut haavoitettavaksi.
Kyyneleet, joita itken
tai joita minun pitäisi itkeä,
ovat synnintunnon ja katumuksen kyyneleitä
ja samalla kiitollisuuden kyyneleitä
hänen käsittämättömästä rakkaudestaan.
Sillä eivät naulat
pitäneet Jeesusta kiinni ristillä,
vaan sen teki rakkaus
meitä kaikkia kohtaan.

Enempää en
osaa, voi enkä edes halua
tästä asiasta sanoa kuin
Anteeksi ja Kiitos!

PS: Ja aina siihen hetkeen asti
jolloin Extreme Dementia minut kohtaa
tahdon joka päivä muistaa,
mitä Kristus on tehnyt puolestani,
ettei sydämeni kovettuisi...