Rippipuhe Vanhan kirkon aamumessussa 8.4.09 klo 8
"Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne." Kaikki huusivat yhteen ääneen: "Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!" Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. " (Matt. 27:24-25)
Pontius Pilatus, joka oli Juudean roomalainen prokuraattori v. 26-36 jKr., saa uskontunnustuksessamme oman maininnan. Hän julisti Jeesuksen oikeudenkäynnissä lopullisen tuomion. Hän tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ristillä. Se oli halveksituin ja julmin teloitustapa Rooman valtakunnassa. Roomalaisen miehityksen aikana monet juutalaiset kärsivät kuoleman ristillä. Jos juutalaisiet olisivat saaneet panna Jeesuksen kuolemantuomion täytäntöön, hänet olisi luultavasti kivitetty. Roomalaiset ristiinnaulitsivat orjia ja Rooman kansalaisuutta vailla olevia rangaistukseksi murhasta, temppelin häpäisystä, maanpetoksesta ja kapinasta.
Roomalaisten mielestä jokainen, jota kansa tervehti profeettana tai messiaana, oli vaarallinen. Juutalaisille virkamiehille Jeesus oli piikki heidän lihassaan puhuessaan Jumalasta toisin kuin he ja hyökätessään heidän laintulkintansa kimppuun. Emme voi siis panna syytä jeesuksen kuolemasta vain yhden osapuolen tiliin. Juutalaiset ja roomalaiset, uskonnolliset ja maalliset viranomaiset yhteistoimin torjuivat Jeesuksen.
Jeesus asetettiin Jerusalemissa suuren neuvoston, juutalaisten korkeimman hallintoelimen, eteen. Neuvosto teki päätöksen, että Jeesus oli ansainnut kuolemanrangaistuksen, ja luovutti hänet Rooman keisarin edustajan tuomittavaksi. Tämä määräsi hänet kapinallisena ristiinnaulittavaksi.
Tarkkailkaamme Pilatusta, tuota selittelyjen mestaria, sinä hetkenä, jona hän pesee käsiään. Ja tunnemme hänessä itsemme. Mehän yritämme myös kiemurrella irti vastuustamme, päästä kantamasta syyllisyyttä. Menettelyn mallin tunnemme jo ensimmäisestä ihmisestä, joka yritti vierittää syyn toisen niskoille. Tiedämme liiankin hyvin, ettei väistöliikkeiden suunpieksäntä loppunut pilatukseen, vaan jatkuu yhä vieläkin.
Summa summarum: Sekä roomalainen maaherra että juutalainen neuvosto ynnä vielä väkijoukko, kaikki he edustivat koko ihmiskuntaa, siis myös sinua ja minua. Mekin olemme aivan yhtä syyllisiä Kristuksen kärsimyksiin ja kuolemaan.
Uudistusmielisyys, radikaalisuus ja toisinajattelu ovat tunnetusti aina olleet haasteina ja huolenaiheina niin maallisille kuin myös hengellisille vallankäyttäjille, mistä menneisyytemme on täynnä esimerkkejä - Jeesuksen ristille pakotti viime kädessä pelko ja tarve poistaa "kansankiihottaja" levottomuuksia lietsomasta, V.I Leninin maasta ajoi väärällä poliittisella puolella seisominen ennen vallankumousta. Lainsäädännön ja yleisen tapakulttuurin avulla on pyritty hillitsemään ja yhdenmukaistamaan, kriittisempien mielestä myös tasapäistämään, väestön muodostavista yksilöistä yhtenäinen, kollektiivinen kokonaisuus, joka kiltisti tottelisi hallitsijansa tahtoa. "Errare humanum est - erehtyminen on inhimillistä", ja eipä yhteiskunnallisen kumouksellisuuden aineksia ole tähänkään päivään mennessä tyystin kitketty.
VastaaPoistaTeoksessaan "Ruhtinas" esittää eritoten vallankäyttöä pohtinut filosofi Niccolo Macchiavelli teesinsä koskien hallitsijan luonnetta ja käyttäytymistä: vallanpitäjän on "parempi olla pelätty kuin pidetty," sillä pelkoa on helpompi säädellä, ja yhdistettävä persoonassaan ketun viekkaus leijonan ylevyyteen. Kuvaus ei juurikaan eroa tuntemastamme Pilatuksesta, joka taitavan politikoinnin ja retoriikan avulla onnistui tavoitteessaan oikeusmurhata itselleen päänvaivaa tuottanut profeetta. Hallitsijan tulee Macchiavellin mukaan myös ajaa kaikissa toimissaan ennen kaikkea valtion etua - tarvittaessa myös brutaalein keinoin. Kuten pastori toteaa, roomalaiset pelkäsivät aiheesta erilaisten karismaattisten johtajien nousua valloittamiensa kansojen piiristä, sillä aikaansa suhteutettuna kolossaalista valtakuntaa oli jo tuolloin hyvin vaikea saada pysymään yhtenäisesti kasassa - tämän osoittaa etevimmin valtakunnan kahtiajako Itä- ja Länsi-Roomaan muutama vuosisata myöhemmin. Pilatus, sikäli kun ihmisten perimmäiseen hyvyyteen haluan uskoa, tuskin tavoitteli ennnen kaikkea omaa henkilökohtaista etuaan Jeesusta vainotessaan - prokuraattorin virka ei ollut niitä huonopalkkaisimpia.
Ajatus yli kahdentuhannen vuoden takaisen tragedian aiheuttamasta, perisyntiseltä kuullostavasta syyllisyydestä on kuitenkin jotain, jota en henkilökohtaisesti kykene käsittämään. Vaikka kyse onkin, kuten näissä asioissa on tapana, kullekin yksityisestä vakaumuksen ja uskon asiasta, on nähdäkseni kuitekin aiheellista ja tasapuolista tarkastella, kenties ironisesti selitellä päivän epistolaa silmälläpitäen, asiaa etiikan ja logiikan kautta. "Audiatur et altera pars - kuultakoon toistakin osapuolta."
Menneisyys tiettävästi vaikuttaa omalla tavallaan tulevaisuuteen: puhutaan niin menneisyyden aaveista, vangeista kuin demoneistakin, tehdyt asiat pysyvät tehtyinä jatkossakin. On kuitenkin huomattava, ettei tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen, koska tulevaa ei vielä ole olemassa - samaten tulevaisuus ei voi olla vastuussa menneisyydestä.
On myös kysyttävä, edustivatko edellä mainitut henkilöt todella koko ihmiskuntaa, niin mennyttä kuin myös tulevaa, eittämättä tuomittavaa tekoa suorittaessaan? Itse aiheeseen perehtymättömänä voin vain kysyä, sillä mitään varsinaista historiallista dokumenttia tai rationaalista kausaliteettia on tuskin saatavilla.
Vedota voisi yhtä lailla Jumalan kaikkihyvyyteen ja -voipuuteen. Eikö olisi "hyvempi" vapauttaa ihmiskunta syyllisyydestään tai vähintäänkin antaa tieto siitä, minkä takia näin ei ole tehty? Ja mikäli ei taivaallista voi kuolevainen ymmärtää, eikö olisi edelleen parempi tehdä sekin mahdolliseksi?
Tarkoitukseni ei ole kuullostaa päällekäyvältä, herjaavalta tai epäkunnioittavalta, ja mikäli niin teen, pyydän mitä nöyrimmin anteeksi.
Syytös syyllisyydestä, tai ainakin niin sen tulkitsin, kuitekin on sellaista, mihin luontaisen voimakas oikeudentajuni suhtautui melko palavasti.
Pastori olisi hyvä, jos voisi muuten seuraavasta aamunavauksestaan, oli se sitten ensi tiistaina tai jonakin toisena ajankohtana, ilmoittaa etukäteen - voisin saapua paikalle kuuntelemaan. Ja kenties vaihtamaan sanan tai kaksikin.
Pilatuksesta: Taisi olla hallinnassaan aika heikko viranhaltija, siis epävakainen, päättämätön. Loukkasi juutalaisia monin tavoin. Tietty Rooma saattoi kiinnostaa noin niin kuin uramielessä. Pilatus tahri kätensä myös monien muitten kuin Jeesuksen vereen. Säikähti pahan kerran, kun hänelle sanottiin, että ei ole keisarin kaveri, jos ei hoitele Jeesusta pois päiviltä...
VastaaPoistaJoutui lopulta eroamaan virastaan.
Sovituksesta: Niin, tässä ollaan nyt kristillisen uskon ydinkysymysten äärellä.
Niin lähelle ihmistä kuin Jumala tuleekaan inkarnaatiossaan, hän kuitenkin pysyy Jumalana, jonka tiet ja aivoitukset ovat ihmisymmärrystä ylempiä. Jos näitä asioita yrittää järjellään pohtia, niin aivan väistämättä tullaan lopputulokseen: TÄMÄHÄN ON IHAN JÄRJETÖNTÄ!
Kannattaa muistaa:
Tiedon vastakohta on tietämättömyys, ei usko. Uskon vastakohta ei ole tieto, vaan epäusko!
En koe puhetta perisynnistä syytöksenä, vaan oivalluksena: Olemme KAIKKI tässä samassa liemessä. Omalla epäuskollamme ja siitä johtuvilla teoillamme me KAIKKI ristiinnaulitsemme Kristuksen yhä uudelleen. Siksi kristitty joutuu jatkuvasti tunnustamaan syntinsä ja sitä seuraavan syyllisyyden.
Jos Luoja suo ja minä elän, tulen taas Ressuun ensi tiistaina. Ja arvaa kaksi kertaa, puhunko silloin ylösnousemuksesta...
Olisi todellakin mukava tavata. Annan arvoa sille, että vaikka maailmankuvamme ovat varsin erilaiset, me tunnumme tulevan juttuun keskenämme.
:-)
Nimim. Erik kirjoittelee tuossa ikäänkuin hän selvittäisi - (paikalle kutsuttuna) koulun aamun-avauksen jälkikeskustelussa - Hannun esiin nostaman kysymyksen sovituksesta Jeesuksen ristiin naulitsemisen seurauksena.
VastaaPoistaIhmiskunnan historian - ja eritoten Israelin synnyn ja historian setviminen (muutaman vuoden ajan) antaa jo uudenlaisen perustan Sinulle Erik.
Suosittelisin Sinulle omaa pohdintaani
http://www.latvus.com
Tässä käyn asiaan käsiksi siltä pohjalta - Miksi tiede on länsimaista? Kun olet lukenut nuo 500 sivua - ja sisäistänyt sen, mitä pyrin sanomaan ja mitä olen n. 15 vuoden uurastuksen myötä selvittänyt (ja ymmärtänyt KOKO ihmiskunnan menosta, eri kulttuureissa - hedelmineen) - keskustellaan sitten uudelleen kysymyksestä koko ihmiskuntaa käsittävän uhrin mielekkyydestä. Sen myötä voimme sitten palata Pilatuksen aikaiseen tapahtumaan Lähi-Idässä.
Nimim. Päiviö, paikalle kutsuttuna tai ei, huolimatta eittämättä vakuuttavasta akateemisesta urastaan, tekisi hyvin, mikäli hän ottaisi huomioon myös historian kontekstuaalisuuden ikään kuin avautumiseni ymmärtääkseen - tämän hetken "faktat," kuten niihin perehtyneenä varmasti tiedätte, ovat vain oman näkökulmamme tulkintoja aikoja sitten kadotetusta todellisuudesta. Missään vaiheessa en ole tehnyt sitä erhettä, että olisin kivenkovaan väittänyt mitään niin peruuttamatonta, etten siitä kykenisi luikertelemaan irti.
VastaaPoistaMikäli todella olette toimineet siinä vilpittömässä uskossa, että suinkin kehtaisin kuvitella sanovani viimeisen sanan näinkin monisäikeisessä asiassa, on kyseessä valitettava inhimillinen tragedia.
Perusepistemologia - eritoten kantilainen transsendentaalifilosofia ja eettinen deontologia - antavat jo uudenlaisen perustan Teille, Päiviö.
Kun olette lukeneet uudelleen nuo muutama sata sanaa - ja sisäistäneet ne, mitä pyrin sanomaan ja mitä olen n. 19 vuoden uurastuksen myötä kokenut (ja toivottavasti MYÖS ymmärtänyt kokemani) - keskustellaan sitten uudelleen uuden ajan teknopedagogiikkamme tuottamasta yleisetikettiin lukeutuvasta kohteliaisuudesta, kunnioituksesta ja siitä hyvästä filosofisesta tavasta käydä keskustelua yhteistyönä toisen kanssa arrogantin arvonalentamisen sijaan.
Vakavissanikaan en alansa ammattilaista ryhtyisi neuvomaan, mutta oikeudesta ajatella ja pohtia ei minua karkota maallinen saati taivaallinenkaan mahti.
Kappas - en lopulta osoittautunutkaan senkään vertaa kypsemmäksi. Kenties saatte viimeisen naurunne; minä tyydyn omiin ajatuksiini. :P