Evankeliumi: Matt. 21: 12-17
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan."
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Tänään näemme Jeesuksessa uuden, yllättävän piirteen: Hän suuttuu, saa oikein kunnon raivarin. Hän ei tyydy vain lyömään nyrkkiä pöytään, vaan hän työntää nurin pöydän toisensa jälkeen. Jeesus huutaa ja käyttäytyy uhkaavasti, heiluttaapa vielä ruoskaakin kuin tehostaakseen sanojaan. Apokryfinen Nasarealaisevankeliumi tietää kertoa, että temppelissä olijat pakenivat Jeesuksen leimuavia silmiä!
Jeesus piti yhden miehen mielenosoituksen Jerusalemin temppelin uloimmalla pihalla, ns. Pakanain EsiKartanossa, jonne saivat tulla myös ei-juutalaiset. Tai ei tuo Jeesuksen yllätyshyökkäys ollut vain mielenosoitus, se oli oikeastaan temppelin miehitys, suoranainen valtaus.
Rahanvaihtajat vaihtoivat temppelissä uhraavien ihmisten rahoja siksi ainoaksi valuutaksi, joka kelpasi temppelissä. Tästä rahanvaihdosta hyötyi myös temppelin ylin papisto.
Kyyhkyset olivat yleisimmät ja halvimmat uhrieläimet. Ostajat, jotka Jeesus myös karkotti, olivat temppeliin tulleita pyhiinvaeltajia. Jerusalem jumalanpalveluselämän keskuksena oli jo Jeesuksen aikana suuri turistikeskus, jossa kaupankäynti oli vilkasta. Mutta kaupankäynnin ulottuminen temppelin porttien sisäpuolelle halvensi paikan pyhyyttä. Siitä Jeesuksen pyhä viha. Ja niinpä ostajat ja myyjät saivatkin äkkilähdön temppelialueelta. Bisneksenteko sai äkkilopun.
Mutta tyhjäksi tuo Jeesuksen puhdistama temppelin piha-alue ei suinkaan jäänyt. Jeesuksen luo alkoi virrata sokeita ja rampoja, joilta oli kuningas Daavidin ajoista lähtien evätty pääsy pyhäkköön (2. Sam. 5:8). Syynä oli se, että tuo hallitsija ei jostakin syystä kerta kaikkiaan sietänyt nähdä tuollaisia vaivaisia silmissään. Yhden ihmisen antipatioista tuli siten pysyvä käytäntö!
Parantaessaan temppelissä sairaita Daavidin Poika, jolla nimellä Jeesus myös itseään kutsui, kumosi kuningas Daavidin määräyksen. Sokeiden ja rampojen parantaminen oli messiaanisen pelastuksen ajan merkki.
Ylipapit ja lainopettajat olivat kauhuissaan katselleet jo ennen näitä tapahtumia aiemmin päivällä tapahtunutta välikohtausta. Öljymäen rinnettä alas oli aasin selässä istuen saapunut suuren kansanjoukon riehakkaitten ”Hoosianna” -huutojen säestämänä kaupunkiin juuri tuo samainen huligaani. Hän lähestyi Jerusalemia juuri siitä suunnasta, josta Messiaan pitäisi aikanaan saapua. Pilaileeko tuo mies meidän kustannuksellamme? Onko hänellä mielenterveydellisiä ongelmia? Mikä hän oikein on miehiään? Pilkkaako hän Jumalaa? Hoosiannaahan saa huutaa vain Messiaalle!
Vielä yksi yllätys oli temppelin johdon koettava tuon saman päivän aikana: Jeesusta fanittavien joukkoon liittyi myös lasten kuoro. No, lapset tietysti jäljittelivät ja papukaijamaisesti toistelivat sitä, mitä olivat aiemmin nähneet ja kuulleet. Silti tilanne on kiusallinen papistolle: Tänne pyhään paikkaan on nyt päästetty sellaista porukkaa, joka tänne ei kerta kaikkiaan meidän lakipykäliemme mukaan kuulu!
Evankelista Matteus puhuu meille paljon siitä, miten alkuseurakunta järjesti asiansa. Matteuksen mukaan on selvää, että Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen tarkoitus oli nimenomaan temppelin puhdistaminen. Profeetta Sakarjan kirja päättyy kuvaukseen Jerusalemin puhdistamisesta. ”Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä” (Sak. 14:21).
Jeesus osoittaa, että eläinuhrit eivät kelpaa Jumalalle. Jumala odottaa ihmisiltä jotakin ihan muuta. Kun fariseukset napisivat, että Jeesus veljeilee publikaanien ja muitten syntisten kanssa, Jeesus vastasi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mt. 9:12b-13).
Kun Jeesus poistui Jerusalemin temppelistä, pyhäkkö ei ollut enää entisensä. Jumalan läsnäolo hävisi sieltä Jeesuksen mukana. Vielä 40 vuotta muurit saivat olla paikallaan ja kaupankäynti jatkua, mutta v. 70 j.Kr Jerusalemin temppeli hävitettiin niin perusteellisesti, ettei jäänyt kiveä kiven päälle.
Mutta uuteen kristilliseen temppeliseurakuntaan ovat alusta pitäen kuuluneet ne, jotka eivät ulkonaisesti ole olleet mitenkään merkittäviä. Tässä mainitut sokeat ja rammat sekä lapset. Lapsilla on yhtäläinen oikeus kuin aikuisilla liittyä – kasteen kautta – kristilliseen seurakuntaan. Lapsen hyväksyvät kristilliset kirkot seuraavat siis Jeesuksen viitoittamaa tietä, mutta ovatko vammaiset saaneet kirkossa vastaavan, samanarvoisten aseman, sopii kysyä.
Jeesusta loukkasi Jumalan huoneen muuttaminen rukouksen huoneesta rosvojen luolaksi. Papistoa loukkasi se, että Jeesus sekaantui heidän optiokauppoihinsa ja päästi pyhäkköön ihan vääränlaista väkeä. Ylipappien ja lainopettajien suututtaminen käynnisti lopullisesti sen prosessin, jonka me tunnemme kirkkovuodessamme piinaviikkona. Se on meillä nyt edessämme. Kunnian kuninkaan alennustie.
Kärsimyksiin suostuvana Jumalan Poikana Jeesus tulee rinnallemme meidän äärettömässä rajallisuudessamme, heikkoudessamme, sokeudessamme, kärsimättömyydessämme, kapinamielisyydessämme, haavoittuvuudessamme. Omista oikeuksistaan luopuvana Jumalan Poikana Jeesus tulee ihan vierellemme, kärsivällisesti viitoittaen uskon tietä.
Usko on luottamista Jumalan lupauksiin. Se on luottamista siihen, että perustus kestää, vaikka omat rakennelmamme sortuisivatkin. Syvimmänkin epätoivon aikana ja jälkeen se on Isän käsiin jäämistä. Hänen käsiinsä me saamme jäädä juuri sellaisella lapsen ja imeväisen kaikista suorituksista vapaalla tavalla, jonka Jeesus asetti esimerkiksi Jumalan valtakuntaan menijöille. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti