16. paastopäivä: PAPIT SAARNAKURSSEILLE!

Sanan kirkko. Jumalan Sana. Sana tuli lihaksi. Sananpalvelija.
Kaikki yksikkomuodossa.
Mutta maailma on sanoja täynnä. Monikossa.
Hassuja. Asiallisia. Teräviä. Hoitavia. Hermostuttavia.
Arvostelevia. Kannustavia. Lipeviäkin.
Ja tietysti suostuttelevia sanoja.

Sanoilla voi peittää todelliset motiivinsa, hämätä. Ja tappaa.
Mutta myös parantaa. "Herra, sano vain sana, niin minä paranen".

On toki helpompi peittää, rajata, sulkea pois
kuin avautua, jakaa, kohdata

MUTTA

kannustava ilmapiiri
ei koskaan kilpaile muussa kuin
toisten kunnioittamisessa.

"Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat." (Snl 15:21).

Pappien ja kanttoreitten yhteisessä seminaarissa harjoittelimme puhumaan toisillemme avoimesti, ns. suoraan. Tutun "konsulentin" lempeitten, hyväksyvien silmien alla, tietty.
Ymmärsimme toki, että se, MITEN jokin asia sanotaan, on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin se, MITÄ sanotaan. Minun mielestäni tällainen viestittely ringissä istuvien työtovereitten kansaa tuntui jollakin tavalla puhdistavalta.

Jotakin tällaista tunnustan jo pitkään janonneeni.

Alustavasti tutustuimme viime syksynä tehdyn, kolmea eri messukertaa koskeneen tutkimuksen tuloksiin. Meille papeille selvisi, että saarnamme eivät ole kovinkaan puhuttelevia...

Voi itku! Niin paljon kuin me niihin käytämmekin aikaa. :-(

No, me saarnaajat päätimme, että olemme valmiita ottamaan opiksemme, jos jonkinlaista puhuttelevuuskoulutusta vain jossakin on olemassa. Ja onhan se tasapuolista, että papitkin harjoittelevat jotakin. Harjoittelevathan muusikotkin koko ajan. Minkä alan mestari leivotaan siitä, joka ei mitään treenaa? Kuntosalikin tekisi varmasti monille meistä hyvää, tietää Nimimerkki: Kokemusta on!

Olisi mukava kuulla, millainen saarna tänä päivänä puhuttelee kuulijoita. Kuka osaisi kertoa?