Uudelle lukijalle tiedoksi!
Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:
Tyttäreni (19 v.) päätti paastota kaikesta makeasta ja houkutteli minuakin liittymään lakkoon. Päätin paastota makeisista. Etenkin suklaa eri muodoissaan ja lakritsi ovat heikkouteni. Ehdotin, että pidetään päiväkirjaa siitä, miten edistymme, johon tyttö, että blogi on nykyaikaa. Neitokaisella on oma bloginsa toisaalla, tämä on tänään 54 täyttävän pappi-isäpapan PaastoBlogiKirja.
Laskeuduin karkkipaastoon oikea-aikaisesti 17 päivää sitten hiukan hupimielellä, mutta päivä päivältä tästä on bloggauksineen tullut aina vain mielenkiintoisempaa ja haastavampaa puuhaa. Halusin nähdä, mitä tulee tilalle, kun jotakin (turhaa?) jättää pois. Ja onhan sitä tullut: Huomaan kääntyneeni sisäänpäin, vaikka olenkin luonteeltani varsin sosiaalinen tapaus. Pohdin paljon asioita, prosessoin, näen unia. Siitä, mitä mielessäni liikkuu, kertoilen näillä riveillä. Ihmissuhteissani tahdon tällä hetkellä olla se kuunteleva osapuoli.
Kiusaukset tulevat yllättävissä muodoissa. Esimerkiksi eilen pappien ja kanttoreitten seminaarissa kiusaus tuli eteeni tyylikkään naispapin muodossa. Hän tarjosi koko porukalle suklaakonvehteja, joissa oli oikein kauniit käärepaperit. Sain oivan torjuntavoiton kieltäytymällä kauniisti ja vetäytymällä varmuuden vuoksi omien työpapereitteni taakse piiloon. Siis aanelosten, ei karkkipapereitten (suom. huom.).
Seuraava kiusaus tuli yöllä. Näin unta, että siivosin kotona keittiön kaappeja. Niistä löytyi kaikenlaista poisheitettävää. Esimerkiksi valtava pussi kierteisiä sipsejä. Tarkempi pussin ulkokohtainen tarkastelu osoitti, että kyse olikin värillisistä makaroneista vuodelta 1986!
Sitten löytyi aivan hirmuisen iso lakritsipiippu, suorastaan jättikokoinen. Hetkeäkään aikailematta tahi ajattelematta söin siitä kiireesti puolet, pää kaapin sisällä piilossa. Vasta puolessa välissä tajusin, mitä olin tekemässä. Minua alkoi kaduttaa tämä äkillinen mielitekoni - ja sitten heräsinkin. Helpotuksen huokaus: se olikin vain pelkkää unta! Mutta silti: tämä oli jo toinen öinen hyökkäys. Lisää tulossa???
Näyttäisi olevan ihan sama, mistä ihminen päättää paastota, Kiusaaja (vai onko se sittenkin oma alitajuntani) käyttää erilaisia jallitustapoja kuin mittatilaustyönä sabotoidakseen ryhtiliikkeeseen lupautuneen paastoajapoloisen! Onko tarkoitus osoittaa, että me ihmiset olemme usein varsin heikkoa tekoa? Henki vahva, liha heikko? Jos ylpeys käy lankeemuksen edellä, niin silloin se ylpeys ja oma korskeus täytyy vissiin lannistaa ennen kuin käy vallan huonosti.
Bloggauksen lisäksi olen käynyt innokkaasti kuntosalilla, että ainakaan lihakset eivät olisi niin heikkoja...Television katselua olen rajoittanut kovasti, sillä leffojen katselu ja syöminen ovat vuosikausia kuuluneet ajatusmaailmassani erottamattomasti yhteen. Näppärästi käy myös lukemisen ja syömisen niputtaminen: Selälleen sohvalle, lehti kouraan ja sohvapöydälle käden ulottuville kasa makkaraleipiä ja maitoa. Ja sitten jälkiruuaksi...
Pitäisiköhän sohvastakin luopua? Entäpä jos juuri SOHVA onkin kaiken pahan alku ja juuri, vihollisen sillanpääasema olohuoneessani? Keinutuolikin voisi olla aika kiva...
Joten: Taistelu jatkuu, lukijani! Olisi mukava, jos silloin tällöin saisi vähän innostusta ja kannustusta tässä välillä kovin yksinäiseltä ja oudolta tuntuvassa odyssealaisessa taistelussa ihania seireenejä vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti