sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

12. paastopäivä: NYKYHETKESSÄ ELÄMISESTÄ

Herra, tee minut niin pieneksi, että kukaan ei kompastu minuun matkalla sinun luoksesi. Tee minut myös niin lujaksi, että ylitseni voidaan kävellä, jos joku tarvitsee siltaa matkalla sinun luoksesi. Aamen.

Kosketus todellisuuteen merkitsee, että elämme nykyhetkessä. Emme hyväksy todellisuutta, jos pakenemme nykyhetkeä. Mennyt aika ja tulevaisuus eivät ole täysin todellisia. Jumala itse on todellinen ja sen vuoksi hän elää ikuisessa nykyhetkessä. Me ihmiset sen sijaan elämme usein samanaikaisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa, mikä luo meihin sisäisen hajoamisen tunteen ja on ehkä pahin syy väsymiseemme. Me emme ole luovuttaneet pois menneisyyttämme, sen syyllisyyttä ja kipeitä haavoja. Emme uskalla jättää edes tulevaisuuttamme Jumalan haltuun. Aivan kuin pelkäisimme Jumalan käyttävän väärin luottamustamme...

Meillä on tapana etsiä Jumalan tahtoa väärästä paikasta, vierestä. Toimimme kuin humalikko, joka etsii kadottamiaan avaimia yöllä katulampun valossa. Eivät ne avaimet siihen olleet kadonneet, mutta siinä hän näki niitä parhaiten etsiä.

Usein me tulemme tilanteisiin vallan väärään aikaan: Aivan liian aikaisin tai ihan liian myöhään, ikinä emme kohtaa nykyhetkeä. Läsnäolon hetki on kuitenkin se ainoa hetki, joka välittää meille Jumalan tahdon.

Niin usein me tahtoisimme syödä jotakin aivan muuta kuin mitä Jumala meille tarjoaa. Elämän leivän asemesta suostumme makeisiin! Ja sitten ihmettelemme, miksi meillä on ruuansulatusongelmia, kun syömme vanhaa ruokaa, tähteitä tai suorastaan jätteitä. Tai sitten ennakoimme tulevaa syömällä puoliraakaa ruokaa, jonka kypsymistä olisi vielä pitänyt odottaa...

Jos ja kun suostumme tai opimme elämään nykyhetkessä, totutamme keuhkomme hengittämään iäisyysilmaa. Olemme juurtuneet iäisyyteen ja tunnemme olevamme turvassa. Jumalan aikahan ei ole – niin kuin ihmisen aika – jakautunut pieniin, toisiaan seuraaviin palasiin. Sitä ei tarvitse tavoitella, sillä kaikki on heti lähellämme. Saamme levätä nykyhetkessä, ja aina meillä kuitenkin on kaikki.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Tämä nykyhetkessä eläminen on niin tärkeä asia, että bloggaajan kannattaa kuljettaa aihetta mukanaan hyvinkin viikon verran...

:-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti