3. paastopäivä: MITÄ SIELU ON RUUMIISSA, SITÄ KRISTITYT OVAT MAAILMASSA

Olen lähdössä kurittamaan lihaani. Aivan oikein arvasit, lukijani: Kuntosali odottaa!

Minua askarruttaa keskiaikaisten kidutuskammioitten ja nykyaikaisten kuntosalien välinen suhde: Edellä mainittuihin paikkoihin kukaan ei mennyt vapaaehtoisesti, kun taas jälkimmäisiin kidutuslaitteisiin päästäkseen ihmiset jopa ovat valmiit maksamaan suuria summia kuukausittain! Muinaisissa laitteissa ihmiset huusivat tuskissaan, nykyisin he eivät kilju, mutta puhisevat kuin höyryveturit, hikoilevat kuin siat ja irvistelevät kuin apinat. Jaksamisesta on kummassakin kysymys, nykyisin ihmisten vain ei tarvitse kidutusten yhteydessä tunnustaa mitään...

Totteleeko liha kuria?

Toinen kummallisuus mielestäni on ruumiin ja sielun välinen suhde. Terve sielu terveessä ruumiissa oli ennen aikaan jonkinlainen ihanne. Voiko ihmiselämää lainkaan edes ajatella ilman ihanteita?

Tämän bloggauspäivän otsikko löytyi kristillisestä apologiasta eli puolustuspuheesta. Kyse on tuntemattoman kirjoittajan kirjeestä Diognetos-nimiselle henkilölle.

Toisen vuosisadan puolivälin tienoilla kristinuskosta oli tullut melko suuri uskonnollinen vaikuttaja monissa roomalaisissa kaupungeissa. Se kiinnosti yhtä paljon rikkaita ja koulutettuja kuin köyhiä ja riistettyjä. Sen vuoksi hallitsijoiden vihamielisyys lisääntyi ja paikallisista vainoista tuli yhä yleisempiä ja verisempiä.

Opillisesti kristityt ns. apologit vastasivat yrittämällä osoittaa, että kristinusko on rationaalinen uskonto eikä uhannut yleistä yhteiskuntajärjestystä. Itse asiassa he väittivät, että käytännössä kristittyjen korkea moraali teki heidän hallitsemisensa helpommaksi.

Tässä yhteiseksi pohdiskeltavaksemme pätkä ko. puolustuspuheesta:

"Sielu on kaikkialla ruumiissa, samoin kristityt ovat levittäytyneet kaikkiin maailman kaupunkeihin. Sielu asuu ruumiissa, mutta se ei ole ruumiista lähtöisin. Samoin kristityt elävät maailmassa, mutta eivät ole maailmasta. Sielu on näkymätön ja sitä ympäröi näkyvä ruumis. Kristittyjen uskonto on näkymätön, silti kristityt tunnistetaan maailmassa siitä millaisia he ovat. Liha yrittää turmella sielun tekemällä siitä himojensa orjan, niin myös maailma yrittää turmella kristityt yrittämällä saada heidät kieltämään uskonsa ja omaksumaan maailman arvot. Sielu rakastaa lihaa, joka vihaa sielua, samoin kristityt rakastavat ihmisiä, jotka vihaavat heitä. Sielu on vangittuna ruumiissa ja pitää sen hengissä. Kristityt ovat maailmassa ja maailma pysyy pystyssä heidän rukoustensa voimasta. Sielu vahvistuu kiusauksissa, samoin kristittyjen määrä lisääntyy, kun heitä vainotaan".

Voiko kristittynä oleminen koskaan olla helppoa? Totuus on ristin muotoinen. Ja me olemme RISTITTYJÄ, ristinmerkillä merkittyä väkeä. Koko elämämme ajan...