Noin vuosikymmen sitten suoritin Mainosalan ammattitutkinnon.
Kirkkoherranvirastoon tuli päivystysaikanani minulle entuudestaan tuntematon nuorehko mies, löi pöytään mainonnan oppikirjan ja sanoi, että pappi on hyvä ja lukee tuosta. Kirkolla on maailman paras tuote, mutta te ette osaa markkinoida tuotettanne!
Menikö tuosta tapaamisesta puoltakaan vuotta, kun aloitin mainosopinnot. CopyWriter!
Olin vuosien saatossa tuskastunut siihen, että mainonta aivan estoitta saa vaikuttaa minuun enkä minä voi tehdä asialle mitään. Niinpä päätin, että nyt tämä pappi alkaakin itse vaikuttaa mainontaan. Otin vuorotteluvapaata opiskellakseni, miten kieli vaikuttaa mieleen. Mainonnan lisäksi tutustuin NLP:hen ja suggestoterapiaan (rentoutusvalmennus ja hypnoosi). Perehdyin myös moniin muihin mielenmuokkausmenetelmiin. Ja sain lopulta kaikesta ihan tarpeekseni.
Kaikista manipulaatiomenetelmistä minun mielestäni mainonta käyttää kaikkein härskeimpiä keinoja. Esimerkiksi hypnoosia ei pitäisi käyttää halpahintaisesti lavashow-ohjelmien tavoin. Ihmisen on itse suostuttava hypnoosiin eikä sillä voi oikeasti saada ihmisiä toimimaan vastoin omaa tahtoaan. Hypnoosin vaikutus ei myöskään ole kovin pitkäaikainen. Kun pitää päästä vessaan, niin ne transsit ovat sitten siinä...
Mutta mainonta voi näemmä käyttää kaikkia mahdollisia keinoja vaikuttaakseen ihmisen alitajuntaan. Mainostajilla ei ole päätarkoituksena viihdyttää vaan myydä tuotetta. Saada ihmiset haluamaan jotakin tiettyä tuotetta. Viedä asiakkaat kilpailijoilta. Saada ihmiset haluamaan tiettyä tuotetta vielä enemmän: Mene nyt heti kauppaan ja osta!
Onneksi on mahdollista oppia lukemaan mainoksia takaperin, siis alkaen siitä, miten minun halutaan toimivan, miten minuun vaikutetaan.
Harmittavaa kyllä, mainonnan volyymi on niin suurta (paitsi lama-aikoina), että et voi sitä vältellä ja väistellä. Mainos houkuttelee, suostuttelee, tarjoaa elämääsi jotakin sellaista, mitä ilman et kerta kaikkiaan voi olla. Kun käytät näitä tuotteita, saat ystäviä, kuulut joukkoon, sinut hyväksytään.
Mielihyvän kokemus on valttia. Saako sitä mistään muusta niin nopeasti kuin SUKLAAN SYÖNNISTÄ??? Suklaa on salonkikelpoinen tuote, jonka tyylikkäästi toteutetut TV-. ulko- ja lehtimainokset vetoavat kohderyhmäänsä eli vähän varttuneempaan (nais)väestöön, jolla on varaa hankkia jokapäiväinen suklaa-annoksensa patukoina tai - mieluummin - kokonaisina levyinä.
Minun itseni on vaikea vastustaa suklaan ohella myös lakritsia. Taivaassako vai helvetissä lienee tuotekehitelty SUKLAALAKRITSI eli suklaapäällysteinen lakritsi? Se on, se on ... ei oikein sanotuksi saa, NAM JA MAISKIS!! Jos minulla olisi tässä koneen vierellä pussillinen tuota erikoisherkkua, niin pussi olisi näitä rivejä naputellessani jo moneen kertaan tyhjentynyt.
Nyt askeesia peliin: Minä muistan, miten hyvää suklaalakritsi on. Miksi minulle ei voisi riittää pelkkä kaunis muisto siitä! Riisisuklaakin on tosi hyvää. Ja pähkinäsuklaa. Ja valkoinen suklaa. Ja Sacher-kakku. Itse asiassa suklaalla voi päällystää melkein mitä vain.
Minulla on hämärä muistikuva, jonka mukaan lapsuudessani oli olemassa sellainenkin erikoisuus kuin SUKLAANÄKKILEIPÄ! Moni on epäillyt, että olen nähnyt unta, mutta jokunen ikätoverini vahvistaa, että en houraile. Valmistaja oli vieläpä suomalainen näkkäritehdas.
Kuka muistaa tai on edes kuullut moisesta?
Käsi sydämelle: Minun on paaston aikana todella mietittävä, mitä tarkoitusta elämässäni moinen mässytys oikein palvelee. Stressin, juhlat ja telkkarin ääressä löhöilyn olen jo maininnut. Miten tullaan makeisten kohtuukäyttäjäksi, kun joka puolella Helsingin keskustaa myydään karkkia. Olettekos ennen moista nähneet, että kirjakaupan kassajonossakin voi törmätä herkkuhyllyyn?
Ruokakauppojen herkkuosastoista nyt puhumattakaan!
Yritin ehdottaa tutulle lähikauppiaalle, että eikö hän voisi piilottaa nuo karamellit seitsemäksi viikoksi, että tässä voisi rauhassa paastota, mutta hän ei jostakin syystä pitänyt ideaani kovin toteuttamiskelpoisena. Olisi voinut siirtää vaikka leipähyllyt tilalle...
Huomisesta lähtien keskitytään kiusauksiin oikein toden teolla. Tai tarkemmin ottaen kiusausten voittamiseen.
:-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Totta puhuen jokaisen yksilön elämä muodostuu hyvin pitkälle vaikuttamisesta ja vaikuttamisen kohteena olemisesta. En kirjoittaisi tällaista, ellen olisi sitä aiemmin lukenut - kirjoitukseni saattaa kenties aiheuttaa jonkinlaisia mielenliikkeitä tiedä sitten millä puolella Suomea. Ajatus oman itsensä hukkumisesta valmiiksi ajatellun ja pureskellun informaatiovirran keskelle on sekä pelottava että valitettavan todennäköinen; ihminen on perusluonteeltaan laiska, eikä yksilöllä huolimatta nykyisestä mediakasvatuksesta juuri ole mahdollisuuksia vastustaa lähes kaikkivoipia markkinavoimia. Vapaus, näennäistä tai ei, on olemassa kuitenkin aina suhteessa alistukseen, jota ilman käsite menettäisi merkityksensä.
VastaaPoistaItse suhtaudun tietyllä varauksella tähän "maailman parhaaseen tuotteeseen", koska mainoksilla on ennen kaikkea tapana liioitella.
Mainoslainsäädännöstä huolimatta yrityksillä on yleisesti hyväksytty lupa suostutella ja tietyissä määrin valehdella kuluttajille - sama pätee luonnollisesti myös yksityishenkilöihin ynnä kaikkiin olemassaoleviin instansseihin, joiden intresseihin suinkin lukeutuu ihmismielen hallinnointi.
Jos päätämme ostaa vaikkapa ideologiaa osamaksukaupalla, missä on sitä koskeva lainsäädäntö ja kuluttajansuoja? :D
Ranskalainen, valtaa ja vallankäyttöä tutkinut Michel Foucault onkin todennut, ettei mediasta vapaata maailmankuvaa ole olemassa.
Vaikka nyky-yhteiskunnan kritisointi onkin aina muodissa, on todettava, ettei ihminen itsessäänkään ole vapaa toteuttamaan täysin omia, autenttisia mielihalujaan. Mediana (lat. medium, mm. väline)toimivat vähintäänkin omat aistit, joiden vapaudesta voitaneen vääntää kättä loputtomiin.
Kärsiikö ihmisolemus inflaatiosta?
Erik kirjoitti: Totta puhuen jokaisen yksilön elämä muodostuu hyvin pitkälle vaikuttamisesta ja vaikuttamisen kohteena olemisesta.
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä. Ennen mediaa ehtivät lapsen elämään vaikuttaa vanhemmat, hoitajat,kotipihan ja tarhan käverit...
Huolestunein olisin niitten ihmisten puolesta, jotka eivät ole mistään mitään mieltä. Eli kaikki käy. Tai on ihan herttaisen yhdentekevää.
Ei kai ihminen ole mikään lastu laineilla? Kölin tarvitsevat laivatkin pysyäkseen kurssissa. Eikö ihmisenkin olisi omasta painolastistaan opittava jotakin, vaikkapa löytämään väylänsä, se on tapansa elää (perusta, päämäärä, mielekäs sisältö)?
Jossakinhan sen oikean reitin on kuljettava. Eihän luotsinkaan tarvitse tuntea kaikkia karikoita omakohtaisesti. Riittää tieto siitä, missä kiviä ei ole...
Kysymykseesi, kärsiikö ihmisolemus inflaatiosta, vastaisin, että voi se hyvinkin kärsiä. Usein nimi korvataan SoTulla. Vankileireillä ihmisiä voidaan kohdella kuin karjaa. Alistamismekanismit ovat arkipäivää kaikissa mahdollisissa ihmisyhteisöissä.
Runoilijan mukaan "vapaa on vain umpihanki!"