Ensisijainen haluni on kokeilla, jaksanko pidättäytyä seitsemän viikon ajan makeisten syömisestä.
Ilman kahvia, alkoholia tai tupakkaa eläminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma. En yksinkertaisesti tarvitse niitä! Mistä tämä karkkihimo oikein tulee? Kaiken järjen mukaan namujen napostelusta olisi helppo päästä eroon, mutta kenties jonkinlaiset tunnejutut pitävät minua koukussaan. Syön makeaa stressiin. Ja juhlissa. Ja telkkarin ääressä. Siis - huh! - lähestulkoon koko ajan.
On mielenkiintoista nähdä, millaisia sublimointikeinoja löytyy tulevien viikkojen aikana.
Millekään mehupastoille en aio ruveta, ne kun syövät lihakset. Sitä paitsi meillä on duunissa meneillään jokakeväinen TYKY-kuntokisa, josta aion saada palkinnon. Lisäksi olen juuri liittynyt jäseneksi kuntosalille. Aion elokuun lopulla olla kovassa iskussa, kun joudun kuntotesteihin :-)
Siis: Paastoa, pudota elopainoa ja nosta kuntoa!!!
Kas, tässäpä vasta pulma.
Toisaalta: Koko elämä on usein sangen pulmallista. Ja ihminen on varsin ristiriitainen olento.
Ehkä olennaista onkin se, mihin katseensa kääntää. Pieni on ihmisen taakka verrattuna Suuren Taakkojenkantajan risttin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti