Armas paahtoblogini!
Vaikka teinkin sellaisen uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna en syytä, valita enkä selitä, niin nyt lienee kuitenkin parin selventävän kommentin paikka:
1) Otsikko ei taaskaan viittaa bloginpitäjään. Olisihan vähän surkuhupaisaa, jos julistautuisin karkkihimoa vastaan käymäni taistelun voittajaksi viidessä vuorokaudessa, kun edessä on vielä 42 piiitkää päivää!
2) Sunnuntait eivät varsinaisesti ole paastopäiviä, mutta minun on jatkettava karkkipaastoani silloinkin, koska muuten alkaisin varmasti lipsua päätöksestäni. Joten ajanlaskuni mukaan nyt on siis järjestyksessään viides paastopäivä! Arkisemmin sanottuna olen karkkilakossa, eikä lakoissa pruukata mitään breikkejä pitää! Lakot jatkuvat, kunnes, kunnes...
3) Niin moni kuulija pyysi tämänpäiväisestä saarnasta kopiota, että päätin palastella puheeni tällä areenalla. Murran siis saarnan niin kuin LeipäPappi murtaa leipää: Ei liian suurta palaa kerralla, ettei lukija saa infoähkyä. Pala kerrallaanhan se norsukin syödään!
Evankeliumi: Mark. 1:12-13: ”Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta”.
Työtoverini Antturin Arto aloitti tänään saarnansa lystikkäästi:
Evankeliumitekstissä on vain kaksikymmentä sanaa, mutta ne sisältävät paljon. Henki, Saatana, villieläimet, enkelit. Kun eilen julkaisin Facebookissa tilaviestin, että mietin valintaa näiden neljän välillä, villieläimet saivat ystäviltä eniten kannatusta”. - Saarna kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta www.antturi.blogspot.com
Vanhassa kirkossa ja Ruoholahdessa taas aloitettiin näin:
Me kristityt uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Isä on juuri ehtinyt tunnustaa (Johannes Kastajan kastaman) Jeesuksen rakkaaksi Pojakseen, kun Henki alkutekstin mukaan suorastaan heittää tai paiskaa Jeesuksen erämaahan. Kirkastuksen hetki muuttuu tuossa tuokiossa hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi, pelinappulana koko ihmiskunta, niin menneet kuin tulevatkin sukupolvet.
40 päivän kuluttua Saatana jättää Jeesuksen rauhaan, varmaankin mutisten jotakin siihen suuntaa, että tämä ei jää tähän. Vielä me tapaamme! Evankeliumien mukaan Jeesus on käynyt mitä ankarimman sisäisen taistelun sekä julkisen toimintansa alussa että lopussa, ensin autiomaassa ja sitten Getsemanen puutarhassa. Nämä ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset tarkoittavat Jeesuksen kohdalla lähinnä koetuksia, eivät niinkään houkutuksia syntiin.
Sanakirjan mukaan Kiusaus tarkoittaa houkutusta ja viettelystä, mutta myös koettelemusta ja koetusta. Paha käyttää kiusauksia keinona ihmisen langettamiseksi.
Saatana tarkoittaa vastustajaa. Uudessa testamentissa pahan päämiehestä käytetään myös sanaa diabolos, joka tarkoittaa riidankylväjää ja panettelijaa. Vastaava verbi diaballou tarkoittaa erilleen heittämistä. Jumalan vastustaja on siis erilleen heittäjä, jonka päämääränä on saada ihminen eroon Jumalasta, lähimmäisestä ja myös itsestään. Saatana on yhteyksien katkaisija. Siksi Saatana yrittää kiusausten kautta tuhota uskovan ihmisen. Paholainen haluaa, että kiusaukset muuttuisivat pikku hiljaa jatkuviksi lankeemuksiksi ja lankeemuksen vähitellen luopumiseksi.
Jatkuu huomenna :-)
Vielä selventävä kommentti: On olemassa kolmenlaista pahaa
1) Sellaista, jossa ihminen on kohteena (esim. onnettomuudet, luonnonkatastrofit)
2) Sellaista, jossa ihminen on aktiivisesti mukana tekijänä (esim. rikokset)
3) On olemassa persoonallinen paha, Saatana, Sielun vihollinen. UT ja minä lähdemme liikkeelle siitä, että tällainen Pahan Päämies on olemassa. Mistähän johtuu, että monien ihmisten on vaikea ymmärtää / hyväksyä tällaista annettua tosiasiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti