Sanakirjan mukaan kiusaus merkitsee myös koetteelle joutumista. Samalla tavalla kuin kiusauksiin lankeaminen valmistaa tietä seuraavalle lankeamiselle, kiusauksen kestäminen vahvistaa ja tekee seuraavan kiusauksen tullen kestämisen aavistuksen verran helpommaksi. Ja mitä enemmän näitä kestettyjä kiusauksia kertyy, sitä vahvemmin on viitoitettu oikea tie ja sitä helpompi meidän on palata tuolle tielle.
Erityisesti tässä meidän pitää muistaa, että emme rakenna mitään oman pyhyytemme tai oikeamielisyytemme varaan. Vastustaja, Saatana, ylittää voimamme ja taitomme moninkertaisesti. Turhaan ei Paavali varoita korinttilaisia sanoen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”. Ainoa turvamme on Jumalassa, hänessä, jolle Saatanakin on lopulta vain kahlekoira. Koira ärisee ja murisee, riuhtoo uhmakkaasti kahleissaan, mutta ollessamme riittävän etäällä siitä, se ei pääse karkaamaan kimppuumme.
Kiusaukset osoittavat meille vastaan sanomattomasti, että me olemme heikkoa tekoa. Kiusaukset osoittavat meille, että me tarvitsemme Jumalaa. Meitä koetellaan, testataan, mutta Jumalaa emme saa panna koetukselle. Tunnemmehan toki sanonnan, ettei pidä purra sitä kättä, joka meitä ruokkii.
Kysymyksiä lukijalle:
Mitä sisältyy siihen, että Saatana on Jumalalle vain kahlekoira?
Sanonta "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"" kuulostaa kristilliseltä ajatukselta, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Miksi ei?
Mitä varten Jumalaa ei saa panna koetukselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti