6. paastopäivä: KRISTITYN TAISTELUVARUSTUS

Jumala ei kiusaa ketään, mutta silti hän sallii kiusauksen. Salliessaan kiusauksen Jumala valmistaa poispääsyn pahasta, sillä hän ei salli meitä kiusattavan yli meidän voimiemme. Jumalan näkökulmasta katsottuna kiusauksen tarkoitus on tehdä meistä kärsivällisiä ja kestäviä uskonelämässämme. Jeesus sanoi viettelysten tulevan, niiltä emme voi välttyä, mutta meidän ei tarvitse langeta kiusauksiin, vaan me saamme Jumalan armosta voittaa kiusaukset.

Kiusauksia vastaan taistellaan siten, että ne kohdataan ja voitetaan uskon avulla. Ilo Herrassa on väkevyytemme. Kiusaus on vain houkutus synnin tekemiseen ja kiusaus muuttuu vasta sitten synniksi, kun toteutat kiusauksen. Monet Kristukseen uskovat ihmiset tosin luulevat kiusausta jo synniksi ja ahdistuvat, kun heistä ei kerta heitolla tullutkaan pyhiä, kun he ottivat Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Tai tarkkaan ottaen pyhyys tuli, mutta myös pahuus jäi. Ihminen on – ristiriitaista kyllä - samalla kertaa syntinen ja vanhurskas eli Jumalalle kelpaava.

Tästä epätietoisuudestako johtuu, että kaikki kristityt eivät vastusta kiusausta ja joutuvat harjoittamaan syntiä. Kun joku päästää kiusauksen tullen ohjakset löyhälle eikä käy sitä rukoillen vastustamaan, silloin hän myöntyy kiusaukseen. ”Onko Jumala todella sanonut… Ei kai se haittaa, jos minä vähän kokeilen… Kaikkihan niin tekevät… Ei se ole kovin vaarallista!” Tuttuja kuiskutteluja, vai mitä?

Jatkuu huomenna :-)

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Ekskursio: Tutustu Kristityn TaisteluVarustukseen (Ef. 6:10-20). Tästä Ison Kirjan kohdasta olen aina pitänyt kovasti! Matsku on SLEY:n opetusmateriaalia:


Nyt Paavali siirtyy puhumaan koko kristilliselle yhteisölle. Kaikki, niin naiset ja miehet, kuin orjat ja isännät, joutuvat kohtaamaan yhteisen vihollisen, jota vastaan emme kykene taistelemaan omassa voimassa ja varustuksessa. Tässä ei puhuta hyvistä ominaisuuksista, joita meidän olisi kehitettävä, vaan Jumalan antamasta varustuksesta. Ei näet ole kysymys taistelusta "ihmisiä" vastaan, ts. niitä ihmisiä vastaan, jotka vastustavat kristinuskoa ja tahtovat meidän elävän heidän tavallaan. On kysymys taistelusta henkivaltoja vastaan, jotka ovat auttamattoman ylivoimaisia, ellei Kristus sodi meidän puolestamme. Nämä henkivallat ovat "avaruuden pahoja henkiä", siinä taivaallisessa maailmassa, joka luotiin ennen meidän maailmankaikkeuttamme ja jossa tapahtui se kapina, joka johti saatanan vaikutuksen syntyyn. Paavali on aiemmin (Ef 2) puhunut "avaruuden henkivallasta", joka tekee työtään Jumalan tahdon uhmaajissa. Hänet me joudumme kohtaamaan. Paavali puhuu hänen "kavalista juonistaan" (ks. Ef 4:14). Aluksi saatanan ehdotukset harvoin näyttävät selvästi pahoilta. Maailman näkökulmasta katsoen on olemassa paljon seikkoja, jotka puoltavat niitä. Nuo "kavalat juonet" on paljastettava ja on tehtävä vastarintaa.

Taistelu koskee elämää ja kuolemaa. Tarkemmin ajateltuna taistelu koskee vielä tärkeämpää asiaa: iankaikkista elämää ja iankaikkista kuolemaa. Taistelua kuvatessaan Paavali käyttää koko ajan sotilassanastoa. Varustus on raskaasti aseistetun legioonalaisen. Siinä on tukeva ripustin miekkaa varten, teräshaarniska, suuri nelikulmainen kilpi ja päätä suojaava kypärä. Kaikkia näitä käytetään nyt kuvaamaan sitä sota-asua, jota me tarvitsemme voidaksemme tehdä vastarintaa ja voittaa "pahan päivän tullen", silloin kun todella on kyseessä iankaikkinen elämä tai iankaikkinen kuolema.

Vyö - jonka avulla pitkät vaatteet voidaan kiinnittää ylemmäksi ja pitää miekka aina saatavilla - on totuus, se suuri totuus, että Jumala on olemassa ja tarttunut maailman asioihin Kristuksessa tavalla, joka vaikuttaa koko minun elämääni.

Rintaa suojaava haarniska on vanhurskaus, ei minun omani, jossa on paljon aukkoja, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka on täydellinen ja peittää kaikki minun puutteeni.

Jalkineet, jotka mahdollistavat esteettömän kulkemisen kivensirujen ja okaiden päällä, ovat "alttius rauhan evankeliumille". Ei ole kysymys siitä, että minä päätän olla valmis palvelukseen, ei liioin luonteenominaisuudesta. Alttius syntyy minussa, kun otan vastaan evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta ja saan rauhan Jumalan kanssa. Paavalilla on tässä mielessään Jesajan sana (52:7) ilosanoman tuojan jaloista, jotka kuljettavat hänet vuorten yli julistamaan rauhaa ja ilmoittamaan hyvän sanoman. Alttiuteen, josta Paavali puhuu, kuuluu myös halu olla ilosanoman tuojana toisille, välittämässä suurta uutista Jeesuksesta.

Kilpi, joka suojaa minua, on usko Kristukseen. Se suojaa myös palavia nuolia vastaan (ne kuuluivat Paavalin aikana pelätyimpiin aseisiin). Se suojaa sekä kiusauksilta että omantunnon syytöksiltä, jotka sanovat, ettei minusta tule koskaan sellaista kuin kristityn tulisi olla. Kristus sammutti näiden nuolten tulen verellään, kun hän kuoli puolestani.

Kypärä on pelastus. Taaskin on kysymys siitä, mitä Kristus on tehnyt. Hänen sovitustyönsä on minun suojani syyttäjän musertavimpiakin iskuja vastaan.

Ja miekka - ase, joka antaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle mahdollisuuden iskeä takaisin - on Jumalan sana. Samoin kuin Vapahtaja käytti erämaassa Jumalan sanaa aseena, jolla hän torjui perkeleen ovelat ehdotukset, on minunkin paras aseeni luja tunkeutuminen Jumalan sanaan.

Tässä Paavali alkaa puhua siitä, mitä me itse voimme tehdä varustautuaksemme. Me voimme hankkia kristillistä tietoa, perehtyä Raamattuun, ottaa Sanan vastaan sekä päällä että sydämellä. Paavali sanoo heti myös, mitä muuta me voimme tehdä: voimme rukoilla - joka aika, kestävästi, Hengessä (mikä merkitsee sekä sitä, että meidän henkemme rukoilee ja huutaa myös silloin kun emme rukoile sanoja käyttäen, että sitä, että Pyhä Henki rukoilee meissä ja meidän puolestamme, kun me emme tiedä mitä meidän pitäisi rukoilla). Paavali muistuttaa vielä esirukouksesta ja pyytää sitä myös omasta puolestaan. Hän tietää, mitä hän eniten tarvitsee: oikeita sanoja selittääkseen evankeliumin salaisuutta, josta hän on niin paljon puhunut tässä kirjeessä.