Kiusauksen ydin on houkutuksessa epäillä Jumalan hyvää tahtoa. Kiusallisen tutussa syntiinlankeemuskertomuksessa näemme, miten Aadam kuunteli kiusaajaa ja lankesi. Jeesus, Uusi Aadam, oli kuuliainen Jumalan sanalle ja voitti. Aadamista tuli kirouksen lähde, Jeesuksesta taas siunauksen lähde kaikille ihmisille. Ensimmäinen Aadam muutti tottelemattomuudellaan paratiisin autiomaaksi, toinen Aadam teki tottelevaisuudellaan autiomaasta paratiisin.
Jos ja kun käy niin, että me lankeamme kiusauksissamme syntiin, meidän ei tarvitse joutua epätoivoon, vaan voimme katsoa ristille ja kuulla Jeesuksen sanovan: ”Jo ristillä minä sinut armahdin!” Jumala on luvannut nostaa, kantaa ja pelastaa ne, jotka häneen luottavat. Jos sinä lankeat vaikkapa kymmenen kertaa viikossa, niin muista, että sinä saat Jumalan avulla nousta yksitoista kertaa ylös ja jatkaa matkaa.
(Välihuomautus: Meidänkin seurakunnassa on alettu julkaista saarnoja netissä. Korvalle ja silmälle kirjoitetaan kuitenkin aivan eri tavalla. Tästä "loppuhuipennuksesta" sen huomaa: Kuulijat ottivat kutsusta vaarin ja tulivat sankoin joukoin seurakuntasaliin. Järjestimme melkein sadan ihmisen ryntäyksellä emännälle painajaismaisen tilanteen, kun kahvi ja pulla loppuivat kesken. No, kahvia keitettiin lisää ja pullaa kaivettiin pakkasesta mikroon sulamaan...)
Kun katsot ympärillesi tässä kirkkosalissa, niin näetkö täällä yhtään hengellistä matkakumppaniasi? Jos näet, niin hyvä on. Jos taas et, niin mieti, mistä se voisi johtua. Sillä Kaveria ei jätetä -periaate toimii tässäkin. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kuljetaan yhtä matkaa. Katsotaan, että kukaan ei jää jälkeen, sielunvihollisen saaliiksi. Sillä ei-toivottu yksinäisyys tappaa.
Rohkaise siis mielesi. Karavaani menee tämän messun jälkeen kirkkokahveille. Tule mukaan. Istu pöytään, vaikka et muita siinä pöydän ääressä istuvia tuntisikaan. Esittäydy. Tervehdi. Löydä paikkasi seurakunnassa, niin ehtoollispöydässä kuin kahvipöydässäkin. Löydä yhteys. Sinua kutsutaan. Sinua tarvitaan. Sinä olet tärkeä. Tervetuloa joukkoon, yhteiseen iloon ja vaivaan!
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Kuten jo sanoin, minä nyt jätän kolmeksi päiväksi kaikki maalliset ilot ja vaivat Helsinkiin. Retriittimme aiheena on "Muista minua". Pyyntö on luonnollisesti esitetty Jumalalle. Ja minun jos kenen pitäisi aina muistaa, että Jumala on armollinen. Sitä heprean sana hannon eli Hannu tarkoittaa...
:-)
Perjantai-iltana 6.3. palaan asiaan. Toivottavasti kokoontumisestamme Karjalohjalla tulee niin antoisa, että siitä riittää tuomisia lukijallekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti