Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin." Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä. (Joh. 8:57-59a)
Juutalaiset erehtyivät Jeesuksen iässä parilla kymmenellä vuodella. Tietysti parta vanhentaa miestä ainakin kymmenellä vuodella, mutta silti: Miksi juutalaisten piti ottaa juuri tuo viisi kymppiä esiin? Onko 54-vuotias jo ikäloppu? Miksi ei sanottu reilusti, että ethän sinä, Jeesus, ole vielä lähelläkään sataa vuotta, ja silti hourit ihan kummallisia. Kun kerran pilkkaat uskontoamme eikä ylisuojeleva äitisikään ole tässä lähettyvillä sinun turvanasi, niin mitäpäs jos me kivittäisimmekin sinut nyt tähän paikkaan? Olemme saaneet tarpeeksemme sinusta, mokomastakin häiriköstä!
Voin hyvin kuvitella, minkä skandaalin Jeesus sai aikaan oudoilla puheillaan. Ei juutalaisia olisi varmasti verisemmin voinut loukata edes se, että Jeesus olisi väittänyt:"Ei Aabrahamia ole koskaan ollut olemassakaan. Kyseessä on pelkkä legenda, kansanperinteen tuotos!" Mutta millä hän sen sitten olisi perustellut?
Tämä Jeesuksen sietämätön avautuminen syntyperästään sai lopulta juutalaiset kokoamaan kiviä, vaikka oltiin temppelissä. Juutalaiset olivat ennen kinastelun alkua pitäneet Jeesusta samarialaisena, jossa on paha henki. Samarialaisia pidettiin kakkosluokan kansalaisina. Paha henki taas viittasi mielenvikaisuuteen. Näillä tavoilla yritettiin päästä eroon Nasaretilaisen Tapauksesta: leimaaminen ja teilaaminen!
Piskuinen parin sadan hengen Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko opettaa ( http://www.luterilainen.com/ ): "Paha henki tunnetaan siitä, ettei hän halua kenenkään tulevan autuaaksi. Toki kiusaajakin haluaa, että ihminen väärin perustein uskoisi olevansa pelastettu. Sellaisessa itsevarmuudessa ihminen näet ei etsi oikeata autuuden perustetta ja kulkee tilaansa tuntematta kadotukseen. Usein kuitenkin kiusaaja lähestyy ihmistä toisella tavalla. Kun ihminen Jumalan lain vaikutuksesta menettää itsevarman olotilansa ja hänen omatuntonsa todistaa hänet syylliseksi, kiusaaja haluaa peittää häneltä evankeliumin lohdutuksen ja syyttää häntä tähän tapaan: katso mitä kaikkea pahaa olet tehnyt, katso, kuinka paha ja pimeä on sinun sydämesi, ethän sinä voi olla Jumalan lapsi, ei noin syntiselle kuulu armo. Ja vielä kiusaaja voi sanoa: Ellet tule paremmaksi, et voi kelvata Jumalalle. Tällaisesta syyttämisestä kiusaaja on saanut nimensäkin. Saatana merkitsee syyttäjää ja vastustajaa".
Alussa siteerattu teksti on 3. paastonajan sunnuntain saarnatekstin lopusta. Päivän teema on nykyään: Jeesus, pahan vallan voittaja. Ennen teema oli paljon sotaisampi: Taistelu pimeyden valtoja vastaan. Tämä aihe on kiinnostanut minua ihan pikkupapista lähtien. Ensimmäisen kerran saarnasin aiheesta Vanhassa kirkossa (tutustu Helsingin Vanhaan kirkkoon: http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?deptid=4394 ) v. 1980 juuri armeijasta vapautuneena - sotilaskypärä päässäni. Enää en välttämättä innostu havainnollistamaan saarnojani niin kuin alkuaikoina, jolloin olin varma, että nyt evankeliumi tulee vihdoinkin tähänkin kaupunkiin. Taisin tuolloin veikata vähän pieleen...?
Matteuksen evankeliumissa (12:30 ) Jeesus sanoo: "Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa".
Miten me tänä päivänä taistelemme pimeyden valtoja vastaan? Me emme voi tässä kisassa istua puolueettomina katsomossa. Joko-tai...
PS: Ison Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (82 % suomalaisista, 97 % uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvista) viralliset nettisivut ovat osoitteessa www.evl.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti