21. paastopäivä: MUISTA, IHMINEN!

Ns. Hollantilainen katekismus käsittelee helppotajuisesti katolisen kirkon oppia. Ekumenian nimissä lainaamme ko. tiiliskiviopuksesta muutaman - yllätys, yllätys! - paastoa koskevan kappaleen:

"Paaston aika alkaa ns. tuhkakeskiviikkona. Ennen messua piirretään jokaisen otsaan tuhkaristi ja sanotaan samalla: "Muista, ihminen, että olet tomua ja tomuksi olet jälleen tuleva". Tämän ainoan kerran liturgia ei puhuttele uskovia veljiksi eikä heidän omalla nimellään, vaan sanoo: ihminen.

Nämä paratiisista karkottamisen sanat panevat jokaisen kasvokkain omaan viheliäisyytensä kanssa. Tuhkaristi on syvällisen totuuden merkki. Älä jätä sitä huomiotta! Seuraavien kuuden viikon aikana meitä kehotetaan olemaan rehellisiä itseämme kohtaan, ei unohtamaan, vaan tutkimaan itseämme, palauttamaan mieleemme: Muista, ihminen!

Samalla meitä tänä aikana kutsutaan uudestaan hyvittämään, kääntymään, tekemään parannus ja puolustamaan sisäistä vapauttamme kaikkea vastaan, mikä estää meitä palvelemasta ja rakastamasta."

Hollantilaiskatkismus on julkaistu alunperin v. 1966 ja käännetty suomeksi 10 vuotta myöhemmin. Hyvittämisajatusta lukuun ottamatta tämä teksti voisi olla kuin suoraan suomalaisesta nykykatekismuksesta. Tuhkaristikin on jo melko yleisesti käytössä.

Ja toden totta: Tuhkaristi on todella vaikuttava nollauskokemus. Itse ollen kokenut sen vain kerran, Kallion kirkossa.

Millä perusteella joku voi pitää itseään toisia tärkeämpänä ja merkittävämpänä? Rahan, menestyksen, aseman, vaikutusvallan perusteella? Höpönlöpö! Jumalan kuva löytyy niin siivoojasta kuin johtajastakin, pultsarista siinä kuin piispastakin. Eikä pidä unohtaa lasta, vanhusta saati vammaistakaan. Tai pappia, lukkaria, talonpoikaa, kupparia, rikasta tai varsinkaan rakasta.

Onko elämässä kerskumisen varaa kellään?

Opiskeluaikoinani löysin jostakin Paul Tillich-nimisen teologin olemassaolon rajallisuudesta kertovan määritelmän, jonka äärelle olen palannut tuon tuostakin:

"Ahdistus on äärellisen tiedostamista. Ihminen on aina, tietäen tai tietämättään, ahdistunut siksi, että hänen on kuoltava. Ei-oleminen on joka hetki läsnä hänen olemassaolossaan. Olemassaolon epävarmuus uhkaa häntä joka puolelta. Kärsimys, onnettomuudet, sairaus, yhteyden katkeaminen luontoon ja ihmisiin, yksinäisyys, turvattomuus, heikkous ja erehtyminen ovat aina lähellä. Lopulta kuoleman pelko muuttuu kuoleman todellisuudeksi. Kaikki tämä ihmisen on kestettävä ja hän jaksaa vain jumalallisen voiman avulla, joka on voittanut ei-olemisen ikuisiksi ajoiksi."

Ihminen.
Syntinen ja vanhurskas.
Maan matonen ja lähes jumalolento.

Revi siitä sitten huumoria...
Tai kersku...

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!