24. paastopäivä: JUMALASUHDE LAUTASELLA

Vantaan seurakuntien lehdessä Vantaan Laurissa (nro 8) haastateltiin FT Anne Puurosta, joka on kulttuurintutkija. Ohessa keskeisiä poimintoja Jumalasuhde lautasella-jutusta:

Terveysuskonnosta: Osa terveysuskontoa on laihdutuspuhe, jota varsinkin naistenlehdet harrastavat ja ruokkivat. Normiruumis - siis sellainen, jota jokaisen tulisi tavoitella - on laiha. Jos joku ei sellaista omista eikä edes avoimesti tunnu sellaista tavoittelevan eli ei laihduta tai harrasta aktiivisesti liikuntaa, hän on terveysuskonnon harjoittajien silmissä kuriton. Ylipainon ajatellaan kertovan tahdonvoiman ja itsekurin puutteesta.

Suorittamisesta: Kunnon ihminen on suorittava ja menestyvä. Ja menestys on kytköksissä laihaan ja trimmattuun kauneusihanteeseen. "Löysät pois" kuvaa hyvin sitä, mitä tavoitellaan niin ruumiinkulttuurin kuin työelämän tasolla.

Marttyyriudesta: Keskiajan naismystikoilla ja nykyajan anorektikoilla yhteistä on itsen rankaiseminen. Sen merkitys on kuitenkin ihan erilainen. Mystikot pyrkivät askeesilla yhteyteen Jumalan kanssa. Ruumista halveksimalla saavutettiin siis ihanteena ollut henkinen yhteys. Nykypäivän anorektikoilla on aivan eri ihanteet.

Herkuttelusta: Jos nykyään herkutellaan, se on täytynyt jotenkin ansaita tai se täytyy myöhemmin katuen kuluttaa pois. Keskiajan ihmiselle paastonjälkeinen herkuttelu oli kiitosta: Jumala on ollut hyvä ja antanut runsaasti. Uskoa siis elettiin todeksi myös pitopöydässä.

Lopuksi Puuronen kantaa syystäkin huolta nykysuomalaisten ruokailutottumuksista: Nykyperheen ruokapöydästä tuntuu kadonneen niin kiitollisuus, ruuan arvostus kuin yhteisöllisyyskin.

Viisaita sanoja, vai mitä? Terveysuskonto on mitä totisinta totta tänä päivänä, fanaattisimmassa muodossaan se ilmenee suoranaisena terveysterrorina. Anoreksian ohella bulimia on myös iso ongelma, josta anorektikoita tutkinut Puuronen olisi toki voinut mainita.

Jo lapsena opin, että 11. käsky kuuluu: Älä syö yksin! Tuolloin tarkoitettiin sitä, että jos minulla oli vaikkapa pieni karamelliaski, niin minun piti tarjota siitä myös muille. Vanhempana olen huomannut, miten sosiaalinen tapahtuma yhdessä ruokaileminen todella on. Juuri SYÖMÄÄNHÄN me ystävien kanssa kokoonnumme. Viisautta on afrikkalainen sanaonta, jonka mukaan yksinään syövä ihminen ei saa vatsaansa koskaan täyteen. Eipä tietenkään, kun ei voi syödä itseään paremmassa seurassa!

Niin siunattu asia kuin mikroaaltouuni olikin, niin - ainakin minun mielestäni - se tuhosi lopullisesti käsitteen Perheen yhteinen ruokahetki. On aivan liian helppoa mikrota itselleen oma annos milloin vain. Harvoin kuuluu enää lapsuudestani niin tuttu kutsu:"Syöööömäääään, ruoka on jo pöydässä!"

PS: Samalla sivulla kainalojuttuna oli Kieltoja ja paastoja-otsakkeen alla vertailu kristinuskon, juutalaisuuden, islamin ja hindulaisuuden uskonnollisista ruokailutavoista.