Lontoossa viime lokakuussa järjestetty ateistien mainoskampanja on tulossa myös Suomeen. Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton yhteiskampanjassa bussien kylkiin liimataan mainoksia, joissa lukee "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä". Tai sitten ei liimata. Luulisi liikennelaitostenkin miettivän kaksi kertaa, millaisia viestejä bussit kuljettavat.
Mainoksia on tulossa suurimpiin kaupunkeihin, ainakin Helsinkiin ja Tampereelle. Kampanja on tarkoitus toteuttaa kokonaan lahjoitusvaroin. Keräys on vielä käynnissä, eikä ole tietoa, kuinka laajalti mainostilaa hankitaan.
"Uskonnottomat ovat kauan olleet iso, mutta näkymätön vähemmistö Suomessa, joten tällä kampanjalla haluamme nostaa uskonnottomuuden esiin positiivisessa mielessä. Emme pyri käännyttämään ketään, vaan rohkaisemaan ihmisiä huomaamaan oma uskonnottomuutensa", julistaa Vapaa-ajattelijain pääjehu.
Uskonnonvapaus, vapautus uskonnosta? Uskonnonvapaus, vapaus harjoittaa omaa uskontoaan! Oikeus, joka ei kuulu vain vähemmistöille, vaan myös enemmistölle. Miksi tämä tosiasia niin helposti halutaan unohtaa?
Kristittyjä on tapana lyödä sloganilla: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!" Kristittyjä pruukataan pitää ilonpilaajina, jotka ovat muuttaneet evankeliuminsa (eli ilosanoman) suruviestiksi!
Jos minä nyt vakuuttuisin ykskaks siitä, että Jumalaa ei ole olemassa, vaan uskoni olisi ollut ihan naurettavaa hömpötystä ja kuvittelua, niin itkuunhan minä ratkeaisin. En minä tähänkään asti ole syyttänyt Jumalaa ongelmistani ja vaikeuksistani. Osaan minä toki itsekin elämäni ja asiani sotkea. Raskainta olisi huomata, ettei enää olisikaan ketään, johon turvata vaikeuksien keskellä.
Kyse olisi niin suuresta pettymyksestä, että en ole lainkaan varma, kestäisinkö sitä. Ja jos selviäisinkin siitä, niin kestäisi todella kauan totuttautua ajatukseen, että olenkin oman onneni seppä. Sitten minulla olisi kaksi mahdollisuutta: Ryhtyä sudeksi toisille ihmisille tai kenties yrittäisin makeilemalla ja toisille mielinkielin olemalla saavuttaa tarkoin salaamani pyrkimykset.
Ilman jumalaa en varmaan kestäisi olla. Minun pitäisi keksiä sellainen itselleni. Valta? Menestys? Ihmiskunnia? Mammona?
Äh, mikään noista ei oikein innosta. En myöskään ymmärrä, miten tästä elämästä voisi nauttia sen vuoksi, että Jumalaa ei ehkä ole? Luoko jumalattomuus jollekulle jonkinlaista turvallisuudentunnetta? Vapautuuko jumalaton murheistaan ihan tuosta vaan? Ja olisiko lopultakin kyse vain vanhan aatteen kierrättämisestä: "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme!"
Pakko tunnustaa, että koko elämäni joko pysyy pystyssä tai kaatuu Jumalaan uskomisen varassa tai takia. Pääsiäispupuille aina muistutetaan, ettei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Mutta minäpoika se vaan olenkin pistänyt elämässäni kaiken yhden kortin varaan!
Toisaalta: Jos on upottava, niin tehdään se sitten niin maan perusteellisesti - torvet soiden ja liput liehuen! Tättä-rää!
Lopuksi tältä paikalta: Opiskeluaikoinani istuin paljon teologisen tiedekunnan lehtisalissa lukemassa mitä ihmeellisimpiä lehtiä. Vapaa-ajattelijoitten aviisi oli yksi suosikeistani. Erityisesti mieleeni painui erään pitkän päivätyön Vapaa-ajattelijain liitossa tehneen miehen nekrologi. Teksti oli kunnioitusta herättävän pitkä ansioluetteloineen ja ylenpalttisine kehuineen, lähes aukeaman kokoinen kuvineen päivineen. Minuun kolahti kuitenkin viimeinen lause:
"Valitettavasti hän vähän ennen kuolemaansa kääntyi Jumalan puoleen".
Niinhän se toinen niistä ristin ryöväreistäkin...
Näitä käännynnäisiä sopii toki onnitella!
;-)
Totta tuo, että miten se, että Jumalaa ei olisi olemassa, helpottaisin ihmiselämää täällä. Eräs seurakuntani erityisnuoristyöntekijä kiteyttikin mainoslauseen hyvin päinvastaiseksi sanoen: "Jumala on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."
VastaaPoistaKuten aikaisemmin todettua, kysyy nykyinen sanan- ja mielipiteenvapauden aika niin kärsivällisyyttä kuin myös suvaitsevaisuutta - jokaisella on oikeus sekä noudattaa valitsemaansa maailmankatsomusta että kertoa siitä myös muille.
VastaaPoistaTarvetta on tämän lisäksi ilmennyt yhä kasvavissa määrin myös kohtuudelle ja kohteliaisuudelle: vapaus ilmaista itseään ja näkemyksiään synnyttää vastuun huomioida muiden väistämättömät näkemyserot usein varsin tunnepitoisiin teemoihin liittyen.
Agnostikkona en hyväksy pastorin, kenties hieman kärjistäen, kuvaamaa "vierestä naureskelua," mutta laajemmalla mittatasolla on kuitenkin taattava myös valtavirrasta poikkeavien tahojen oikeus suorittaa mainoskampanjoita omaksi edukseen - samaahan harjoittaa itse evankelisluterilainen kirkko, missä useimpien mielestä ei kuulemani mukaan ole lainkaan kyse vääryydestä tai röyhkeydestä.
Jos kerran uskonnottomat ovat kuvailun mukaisesti "iso, mutta näkymätön vähemmistö," kai heidänkin sallitaan järjestäytyä muiden yhdistysten tavoin - 1700-luvun konventikkeliplakaati ei tiettävästi ole enää lainvoimainen, vaikka aisapari onkin pietismistä muuttunut.
Ikuinen kysymys siitä, kuka nyt on oikeassa ja kuka väärässä, on lopulta täysin yhtä mielekäs kuin verissäpäin käyty debatti omenoiden ja banaanien paremmuudesta - vaikka ravintoarvot tukevat yhtä, henkilökohtaiset mieltymykset saattavat puoltaa toista. Jumalan, miksei myös jumalien, olemassaolo on lähtökohtaisesti ongelmallinen väite niin käsitteiden epämääräisyyden kuin myös käsiteltävän aiheen vaikeaselkoisuuden johdosta: mitä tarkoittaa kaikkivoipa, entäpä taasen kaikkihyvä? Ottaen huomioon myös kirkon itsensä sisällä vallitsevat tulkintaerot dogmin eri kappaleisiin liittyen voisi epäileväisempi kysyä, mikä se jumaluus lopulta on, jos se voi olla ja olla olematta kaikkea samanaikaisesti.
Valttikortti: Ihmisymmärrys ei riitä ylimaallisen tajuamiseen.
Vastaväite: Miksei? Tajuathan sinäkin siitä juuri nyt jotakin...
Ad nauseum - kyllästykseen saakka.
Uskonnossa olennaisinta nähdäkseni lie kuitenkin lopulta itse usko ja sen paljolti puhutti aitous - itsestäänselvyys, kenties, mutta juuri siitä johtuen käyttökelpoinen. Usko ei vaadi perusteita tai todistuksia, eikä se kavahda muiden epäuskoa. Muiden poikkeava usko ei ole omasta, henkilökohtaisesta uskosta pois, ellei kyseessä ole usko ihmisyyteen, joka onkin surullisen kuuluisan helppo menettää.
Huolimatta näistä tosiseikoista poikkeavat näkökannat ovat herättäneet närää ja suuttumusta ympäri maailmaa kirjoitetun historian ajan - ristiretkikorttia tuskin tarvitsee erikseen mainita saati militanttia islamia. Onko kunnioituksen ja suvaitsevaisuuden sanomassa, pakanan evankeliumissa, jotakin niin mystisen käsittämätöntä, etteivät sitä valitettavan monet kykene ymmärtämään? Tilanne ei vaikuta ruusuiselta ainakaan itselleni aikaista kaljuuntumista aiheuttavassa "Kirkko & Kaupunki" - julkaisussa, jonka rakentava nahistelu mm. evoluutiosta edustaa uuden, uljaan ajan pseudoälykästä, antikonstruktivistista kielen tyhjäkäyntiä Ludvig Wittgensteinia lainatakseni.
"Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava," totesi sama mies teoksessaan Tractatus logico-philosophicus. Samaa ajatusta sovellan myös jumaluuksien eksistenssiin - jos kerran Jumala kykenee mihin tahansa, hän kai voi olla ja olla olematta samanaikaisesti epäloogisuuksista huolimatta.
Tällöin itselleni muodostuisi hyvinkin vaikeaksi sanoa kyseisestä oliosta yhtikäs mitään järjellistä; suattaapi olla, suattaapi olla olematta. Nähdäkseni kuitenkin häneltä kaikkihyvänä liikenee armoa myös meille sekularisoituneille.
Varmaa kuitekin on, ettei usko yksin ole peruste arvottaa ihmisiä suhteessa toisiinsa. Jumalattakin nääs voi harjoittaa yhtälailla korkeaa etiikkaa - ymmärsinkö kenties pastorin puheet susista ja makeilusta epäonnekseni väärin?
Onnitteluni tasapuolisesti kaikille oman vakaumuksensa löytäneille - kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaAnonyymille: Minullekin lähetettiin FaceBookissa kutsu liittyä samannimiseen ryhmään: " Jumala on olemassa..."
Erikille: Hampailla ja hunajalla tarkoitin niitä menettelytapoja, joilla a-teistina mahdollisesti yrittäisin selviytyä tästä elämästä hengissä. Vaikka, kuten J. Leskinen laulaa, ei elämästä selviä hengissä (ainakaan tässä jengissä).
Ja ateistina en suinkaan hyökkäisi olemattoman jumalan kimppuun. Yrittäisin vaieta hänet kuoliaaksi. Yrittäisin pitää hänet mahdollisimman tarkasti poissa tietoisuudestani.
Toisaalta ihmismieli toimii hassusti: Jos sanon sinulle, että älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia, niin aivan ensimmäiseksi sinun on pohdittava, millainen se pinkki norsu oikein on...