Mistään tähänastisesta blogikirjoituksestani en ole saanut sellaista morkkista kuin eilisestä. Tunnustan provosoituneeni Hesarin jutusta, jossa kerrottiin, miten suomalainen kultaseppä on valmis puristamaan ihmisten tuhkasta kalliin timantin muistoksi omaisille. Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tulla. Ei timantiksi. Haluan kuolemani hetkellä jättäytyä Jumalani käsiin, en joutua kultasepän hyppysiin.
Tyylillisestikin eilinen juttu oli aikamoinen poikkeama kaavasta, jonka olin itse itselleni tähän blogiin valinnut / keksinyt. Kuntosalitreenin jälkeen mietiskelin taas näitä juttuja pukuhuoneessa. Tajusin, että jos kyseinen kaava on ihan omatekemä, niin silloinhan minulla on lupa ja oikeus, valta ja voima rikkoa oma kaavani. Ei minun pidä kangistua edes omiin kaavoihini...
Enempää en sano aiheesta, sillä otsikkoon merkityt sanat ÄLÄ SYYTÄ, ÄLÄ VALITA, ÄLÄ SELITÄ ovat yhtä kuin uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2009. Eli haluan pitää lupaukseni, olla sanojeni mittainen mies. Mutta kaavan minä murran, jos se alkaa liikaa kahlita sitä, mitä oikeasti tahdon sanoa.
Muuan FaceBook-kaverini, ammattitoimittaja, sanoi, että minun olisi ollut viisasta pitäytyä enemmän näissä paastojutuissa. Mutta kirjoittaa nyt liki 50 paastotekstiä... Miten se olisi mahdollisuutta, en millään löydä yhdelle asialle puoltasataa erilaista näkökulmaa. Mutta kenties vielä yhden:
PAKKOPAASTO!
Eilinen maailmanlaajuinen valojensammutuskampanja oli ihan mielenkiintoinen keksintö, oivallus, havaintoesimerkki, valomerkki ja ties mitä. On mielenkiintoista nähdä, millainen notkahdus tuli TV:ntuijotustilastoihin puoli ysin uutisten, historian suurimman lottovoittoarvonnan ja Kahden keikan kohdalle.
Otitko sinä, lukija, osaa Earth Hour'iin? Miten sait aikasi kulumaan?
Kynttiläillallinen kavereitten kanssa olisi varmaan ollut ihan passeli keksintö. Itse saunoin kynttilän valossa. Blogimerkinnän kanssa tuli hieman kiire: Viimeinen rivi tuli valmiiksi juuri tasan klo 20.30. Kiireessä kirjoitin: Nyt pitää sammuttaa valot kaikissa KEHITYSmaissa. Huomasin mokan vasta äsken ja korjasin sen kehittyneiksi maiksi.
Sähkö ei varmaankaan ole ns. kehitysmaissa se kaikkein tärkein asia, vai kuinka? Joskus nuorena kuulin karmeita juttuja jenkkien kehitysaputoiminnasta. Idea oli suurin piirtein tämä: Viedään väritelkkareita alueille, joilla ei ole sähköä. Viedään kanoja alueille, joissa köyhillä ihmisillä ei ole varaa edes kananrehuun. Annetaan maitojauhetta imettäville äideille, jotta nämä lopettaisivat rintaruokinnan ja sekoittaisivat jauheen saastuneeseen veteen.
Ja lopuksi viedään kehitysmaihin kaikki teollistuneitten maitten ongelmat.
Kun ennen pruukattiin puhua Pimeästä Afrikasta, niin ainakin minä pikkupoikana (silloin, kun vielä sai ihan ilman rasistisyytöksiä puhua neekereistä) luulin, että kyse on matalasta sivistystasosta eikä sähköstä. Tai ledvalosta, niin kuin nykyään asia ilmaistaan.
"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, saa nähdä suuren valkeuden".
Mitä on se valo, jota me tarvitsemme tänään?
Mitä on se valo, jota me tahdomme viedä köyhiin maihin?
Eilen meillä oli vapaaehtoisuuteen liittyvä yleinen ja yhtäläinen sähköstäpaastoamistunti. Sikäli kuin olot maapallolla jatkuvasti ihmisen oman harkitsemattoman toiminnan ansiosta huononevat (talous ja luonnonvarat), yhteistä paastoamista piisaa. Ja se paastoaminen ei sitten enää perustukaan vapaaehtoisuuteen vaan pakkoon!
Sitten meillä on kolme väistämätöntä pakkoa:
Paasto, verot ja köyhän kuolema,
kaikki varmoja nakkeja...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti