"En tiedä koko Raamatusta mitään muuta kohtaa, joka niin hyvin sopisi tähän kuin tämän korkeasti siunatun Jumalan äidin pyhän laulun, joka on kaikkien niiden, jotka tahtovat hyvin hallita ja olla hyviä ja viisaita herroja, hyvä opetella ja muistaa. Hän laulaa siinä toden totta kaikkein suloisimmin Jumalan pelosta ja siitä, millainen Herra hän on, varsinkin millaisia tekoja hän on tehnyt sekä ylhäisten että alhaisten keskuudessa. Kuunnelkoon joku toinen huoraansa, joka laulaa maallista laulua; tätä siveää neitsyttä kuuntelee halukkaasti ruhtinas ja herra, jolle hän laulaa hengellisen, puhtaan, hyödyllisen laulun".
Kukas se tässä mahtaa olla äänessä? Otetaan vielä toinen näyte:
"Se ei ole myöskään huono tapa, että tätä laulua lauletaan kaikissa kirkoissa joka päivä vesperissä, lisäksi erittäin sopivasti ennen muita lauluja. Tämä suloinen Jumalan äiti suokoon minulle sellaisen hengen, että se voisi selittää tämän hänen laulunsa hyödyllisesti ja perusteellisesti, niin että Teidän Ruhtinaallinen Korkeutenne ja me kaikki saisimme siitä ymmärrystä ja taitoa elää nuhteettomasti ja sitten iankaikkisesa elämässä ylistää ja laula tätä ikuista Kiitosvirttä: siihen auttakoon meitä Jumala. Amen".
Näin kirjoittaa korkea-arvoiselle ja jalosukuiselle ruhtinaalle ja herralle, Herra Johann Friedrichille, Saksin Herttualle, Thûringenin Maakreiville ja Meissenin Rajakreiville, Armolliselle Herralleen ja Suojelijalleen Marian kiitosvirren (Magnificat) esipuheessa - TT Martti Luther!
Ensimmäinen Marianpäivänsaarnani oli kolme vuosikymmentä sitten pienoinen katastrofi. Olin omasta mielestäni keksinyt hyvän havaintoesimerkin puheeseeni: Meillä on tapana nähdä jonkinlainen sädekehä arvostamiemme ihmisten pään päällä. Mutta kun Jumala katsoo alas korkeuksistaan, hän näkee vain nollan! Satikutia tuosta oivalluksesta tuli niin seurakuntalaisilta kuin työtovereiltakin...
Lainaan Lutheria: "Ollakseen kelvollinen Jumalan äidiksi Marian täytyi olla nainen, neitsyt ja Juudan sukuun kuuluva sekä uskoa enkelin sanoma. Hänen täytyi olla sellainen kuin Sanassa oli hänestä sanottu. Aivan niin kuin puulla ei ollut muuta ansiota eikä arvoa kuin että se kelpasi ristiksi ja että Jumala oli sen siihen määrännyt, niin ei Mariakaan ollut millään muulla tavoin tämän äitiyden arvoinen kuin että hän oli siihen kelvollinen ja määrätty".
Marian palvonnan Luther kieltää tomerasti: "...on todellakin tarpeen asettaa jokin raja, ettei mentäisi liian pitkälle, kuten nimitettäessä häntä taivaan kuningattareksi. Se on kylläkin totta, mutta hän ei silti ole jumalatar, joka voisi antaa jotakin tai auttaa, niin kuin monet arvelevat rukoillen häntä enemmän kuin Jumalaa ja turvautuen häneen. Hän ei anna mitään, vaan yksin Jumala".
Ota tämänpäiväiseksi pohdiskelutekstiksesi tämä Lutherin sana: "Katso,
Jumalan ensimmäinen armotyö on, että
hän antaa laupeutensa kaikille,
jotka mielellään luopuvat
omasta mielipiteestään,
oikeudestaan,
viisaudestaan ja
kaikista henkisistä lahjoista ja
pysyvät vapaaehtoisesti hengessään köyhinä".
Nolla tarkoittaa: Ei mitään. Kerro minulle, lukijani, mikä teki Sädekehä versus nolla -ajatuksestani niin epäkelvon, että ihmiset siitä loukkaantuivat? Tomua ja tuhkaa me olemme kaikki ihmiset, koko sakki: Maasta otettuja, maahan jälleen palaavia.
Maan tomu viittaa siihen, että meidät ihmiset on rakennettu suhteellisen halvoista raaka-aineista. Siinä ei siis ole paljon kehumista kellään! Ilman Jumalan meihin puhaltamaa henkeä me jäisimme sinne maan rakoon lopullisesti. Mutta nytpä Jumala onkin päättänyt kutsua sielumme luokseen. Emmekä me minään henkinä taivaalla haahuile, vaan meillä on taivaassa jonkinlainen kirkastettu ruumis: Silloin emme ole enää köyhiä sen enempää kuin kipeitäkään, mutta silti meidän persoonamme on jotenkin kuviossa mukana niin, että me tunnistamme niin itsemme kuin toinen toisemmekin.
Kliffaa, hei!
:-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti